Sainpas pikkukossin nukkumaan. Erävoitto 6-0 äitile. Huomena olis tuola keskustassa joulunavaus. Sinne olis suunta illalla kossin hoitopvn jälkehen. Luvasa olis poniajelua ja ilotulitusta. Sitte pikkukossi menee isällensä viikonlopuksi. Rauhaa ja hiljaisuutta 2 kokonaista päivää, luulempa vain että korvia särkee. Meillä on vissiin alakanu joku 3 vuoden uhuma, tuntuu pikemmin 3. maalimansodalta. Taas ootan aamua etten saa luupään ovia auki ja kummiski kauhias kiiruhus on lähtöki ja sit menee hermot ja sitte kellää ei oo kivaa….. Paljon se päivärutiini ottaa mutta paljon se antaa kun on noin ihana poika ja noin ihana kossi tuossa vierelä ja tietää että kumpaanenki rakastaa vaikka äiti on joskus vähän väsynyt ja nukkavieru. Kossin sanoin ”ei se o niin nöpön nuukaa.”
