Eilen tai oikeammin keskiviikkona alkoi julma kahdeksan päivän odotus. Olo on kuin pikkupojalla, joka odottaa joulua. Oon nyt tutkinut fillarointikarttoja ja alkanut päässä hahmottelemaan eri reittejä ja paikkoja missä pitää käydä fillaroimassa kun ensi viikolla saa sen käsiinsä.Mä en oo nyt
kahteen päiivään ees muistanut, jaksanut, kiinnostanut syödäkkään juuri mitään.
Edes kaljaa ei tee mieli juoda, koska haluu olla valmiina tositoimiin samantien. Eikä aiheuttaa kaljan juonnilla hetkellistä krapulavapinaa.
Töihin fillaroidessa tänään, raivostuin nollasta sataan sekunneissa. Idiootti autoilija oli odottamassa keskellä SUOJATIETÄ vitun rotiskollaan, että pääsee kääntymään kaistalleen. Sä jouduit väistämään sitä autoa vastaantulijoiden kaistalle autotielle päästäksesi sen ohitse. Oli pakko koputtaa ikkunaan ja kysyä mitä vittua sen päässäliikkuu. Samalla tuli rako sille ja se lähti meneen kertomatta vastaustaan. Mut tässä on nyt kaksi vaihtoehtoa,koska mä tiedän missä se auto viettää yönsä. Niin mä laitan hienosti taiteillun lapun, sen etu ikkunaan jossa kerron olevani sen pahin painajainen niin kauan et se oppii ajamaan autoa ja olemaan pysähtymättä keskelle suojatietä. Tai otan tussin ja teen saman ilman paperia suoraan tuulilasiin.
Lisäksi se on ns. Julkisuudesta tuttu henkilö. Fakta vaan näköjään on, että kusipää on kusipää..