Kymmenen vuotta sitten olin lukion tokalla ja meillä oli vanhojen tanssit. Torstaina treenattiin kolmen lukion voimin Hämeenkaaressa illan esitystä varten. Vai oliko siellä vaan meidän koulun tokat silloin? Ei voi muistaa… Edellisenä iltana ke oli juhlittu Potkiaisia – järjestettiin ne abeille teemalla Men in Black 😀 Täytekakkua ja kiljua, yök. Tai oli se kakku ihan jees 😛
No joka tapauksessa torstaina ei ollut muuten koulua. Treenit vaan. Suuntasin sieltä kirjastolle ja tajusin unohtaneeni kotiavaimen. Kolikoita oli sangen nihkeästi, joten ehdin soittaa äidille töihin ja pyysin soittamaan vastapuhelun siihen kirjaston puhelimeen – mikä ei sitten onnistunutkaan. Hetken aikaa harkitsin viettäväni muutaman tunnin kirjastossa ja suuntaavani sitten kotiin (missä ei siis ollut ketään päivällä paikalla). Ritari saapui kuitenkin paikalle, eräs musaopistotuttu – johon olin ihan pihkassa – ja lainasi kännykkää. Soitin äidille, tosin enää en muista, mikä oli puhelun lopputulos. Hassua, miten sellainen on voinut kadota muistista, kun päivän muistaa kuitenkin muuten suht hyvin.
Kampaaja oli sitten iltapäivemmällä ja mulle tehtiin laineita samanmittaisiin hiuksiin kuin nyt. Nätti kampaushan se oli, mutta tuolloin en hirveästi tykännyt. Meikkasin suurimmaksi osaksi itse. Korut olivat ”lainassa” mummulta – erikoiset hopeahelmet ja saman sarjan korvikset. Jostain ulkomailta hankitut. Sain pitää ne tanssien jälkeen omana. Puku oli itse tekemäni, morsiuspuvun kaavoilla. Tummansininen kokonaan – hameosa satiinia, yläosa samettia, paitsi hihat (pitkät) pitsiä. Isoveli oli mukana kun kankaita hommattiin, ehdotti ainakin hihamateriaalia. Silloinen tyttöystävänsä lainasi sitten kaavoja, mutta teki lyhythihaisen version ja eri värisen – ei siitä huomannut kovin helposti, että sama malli.
Kengät muistan hyvin. Mustat tavalliset avokkaat, aika matala korko. Tanttakengät 😀 Mutta tanssimista ajatellen ihan ok. Se vaan, että olivat pikkuisen isot ja ei löytynyt hyviä pohjallisia. Niiden tanssien jälkeen jäivät kaapin perukoille.
En kehdannut pyytää yhtä poikaa 2. luokan alkaessa syksyllä pariksi, kun ”kaikki muut” jo sopivat parejaan. Kävi ilmi tanssikurssin alkaessa, että ei sillä pojalla ollut paria valmiiksi. Meidät Parittomat laitettiin sitten pituusjärjestykseen, sekä tytöt että pojat, ja siitä järjestyksessä pareiksi. Katsoin ensin, että pääsen sittenkin Sen pojan pariksi, mutta noup. Meni mua edeltävälle. Ja itse tanssin sitten yhden kylläkin tarpeeksi pitkän, mutta hieman velton tapauksen kanssa. Tangon taivutuksessa tämä herrasmies ei juurikaan antanut tukea ja torstai-illan esityksessä melkein kaaduin xD
Tanssiminen sinänsä oli mun mielestä kivaa. Aloitin itse 4-vuotiaana lastentanssista ja ”ura” jatkui baletilla, jazzilla, discolla ja parilla muulla. Sehän niissä vanhojen tansseissa vaan on, että parin pitää osata viedä. Valssi etenkin on Tosi tylsää, jos vaan junnataan paikallaan.
Se torstaiesitys vedettiin kahteen kertaan muistaakseni, kun esittäjiä oli niin paljon. Muistan sen verran, että isäni, joka yleensä in-ho-aa tanssimista, tuli mun kanssa sitten valssiin ja oli ihan liikuttunut.
Perjantaina oli esitykset omalle koululle (yläaste ja lukio samassa), ruokailu (pizzaa) ja niiden lappujen jakaminen ja ekaluokkalaisten käskyttäminen. Valokuvaus – pidin lopulta vaan yhden parikuvan. Näytin aika pälliltä niissä. Aiempina vuosina oli kuvattu luokat erikseen, eli 2a, 2b jne. Me päätimme, että kaikki kerralla samaan. Valaistushan siinä sitten hieman epäonnistui, mutta kivaa silti. Sen kuvan pidin.
Porukka jaettiin puoliksi ja kumpikin puolisko kävi esiintymässä yhdellä ala-asteella. En muista, että itse ollessani alaluokilla olisin nähnyt tansseja… Yläasteella kylläkin kerran. Silloin oli talviurheilupäivä ja olin osallistunut kahden muun tytön kanssa joukkueena hiihtokilpailuun. Oltiin ainoa tyttöjoukkue – meidät pistettiin sitten hiihtämään yhtäaikaa poikien kanssa järven jäällä. Hiihdin tokana ja jäin aika hyvin jälkeen. Sata metriä ennen maalia kaaduin yleisön edessä 😀 😀 😀 Voitettiin kuitenkin, hehhee. Sieltä kisasta sitten siis suksien kanssa koululle ja ehdin nähdä jotain hameita ja tyyppejä heilumassa liikkasalissa. Juostessani rappuja ylös pudotin pipon ja hanskat. Menin keräilemään niitä ja käytävässä odotellut pukumiekkonen (tanssivuoroton herrasmies) toi mulle hanskat 🙂 Kiva muisto.
Perjantai-iltana mentiin syömään sinne Sokos-hotelliin, josta eräs poliisimurhaaja joitain vuosia myöhemmin pidätettiin. (Koskahan sekin oli… Kaikki unohtuu. Murr.) Ruoka oli hyvää. Kai. Sieltä piti siirtymämme jatkopaikalle, Palokunnantalolle. Osa kävi vaihtamassa bilekamat päälle, osa piti tanssiasut, joissa oli syöty. Minä ja pari kaveria (ainoita tytöistä) oltiin hienoissa hörhöissä ja tuntui vähän orvolta. Juotiin kuohujuoma keskenämme ja lähdettiin parin tunnin jälkeen yhden luo omille jatkoille.
Jaa-a. Mitä siitä nyt jälkeenpäin sitten ajattelisi. Yksi pojista vietiin jatkoilta ambulanssilla vatsahuuhteluun. Liikaa viinaa. Me syötiin ystävänpäiväleivoksia ja patonkia siellä kaverilla. Yksi oli kuskina ja heitti meidät sitten koteihin yöllä. Ihan kivaa. Kivakivakiva. Se siitä.
***
Syy vuodatukseen on illan kauppareissussa. Tai posti- ja kauppareissussa. Olin tuolla ratikkapysäkillä puoli kahdeksan aikaan ja siihen tuli kaksi tyttöä hienoissa hameissa.