Nestearska ajattelee

Löin käsivarren ovenkahvan päähän ja nyt siinä on sormenpään kokonen alue turvonnut. Valivali. Kyl se ohi menee. Melkein olin jo tossa hyvällä tuulella muutaman tunnin. Vaan tulipas äsken viesti, että…

Aina vaan paranee. Mut kyl tää tästä.

Maistelut oli oikein jees, se on pakko mainita aluksi, ettei tuu väärinkäsityksiä 😛 Mutta tuota joo. Vissiin menossa superulinapäivät mulla, kun pitää kaikesta kitistä. Tai itsesäälimisviikot. Raivostuttaa.

On alkanu aika moni juttu kyllästyttää. Ja moni tavara on alkanut hajota (mm. parempi puhelin, dvd-kone, parit kaukosäätimet, tietokone tökkii ja hidastelee…). Muiden ihmisten onni ärsyttää, koska olen niille kateellinen….

Luulin aamulla meneväni sopimaan työn aikatauluista, mutta tilaisuus olikin työhaastattelu. Ei sitten ollut cv, todistukset tai yhtään oikeastaan mikään mukana. Varsinkaan ne 10 vuoden takaiset saksan taidot. Kattellaan.

Joku stressipeikko pari vuotta sitten lykkäs ekan kerran huuleen pienen rakkulan ja kroppaan kuumetta. Sen jälkeen härppes on poksahtanut paikalle ehkä pari kertaa vuodessa, millon missäkin yhteydessä. Eli ei esimerkiksi…

…kaukaiseen? Niinkö se meni? Joo vissiin. Oltiin melkein valmiissa Allotriassa veisaamassa koululauluja kara-åkessa. Voin sanoa, että oli n. 100% kivampaa kuin etukäteen ajattelin. Mitä yhteen tyyppiin tulee, kannattipa taas joo…

Tiedossa on synkistelyä niin rahan kuin ihmistenkin takia, joidenkin päivien ajan. Täytyy koittaa pitää sanat kurissa.

Puoli yhdentoista maissa tultiin perille ja ihasteltiin paikkoja. Klo 11 oli lounas, ihanan mausteista tomaattisoppaa (seassa oli myös vähän pastaa) ja tuoretta leipää. Kahvit/teet ja suklaaleivonnaista jälkkäriksi. Kokoustettiin eri muodoissa…