Katti riehui klo 5.30-6.30 välisen ajan. Mä valvoin ja murisin itsekseni. Kyllä se siitä sit rauhottui, mutta loput mun nukkumisesta oli heräilyä puolen tunnin välein.
Treenit olis. En tiiä miten menee, kun en ole oikein valmistautunut. Viikonloppuna koulutusta – pitäisi tehdä pari kirjallista tehtävää – kiinnostaako? – Ei. Keskiviikon luennolla pitää palauttaa se 10 sivun juttu. Kai sen saa väännettyä tässä jotenkin.
Eikä mua just nyt kiinnosta mennä töihinkään.
***
Treenit meni hyvin, vaikka luokassa olikin saunafiilis. Piti hengittää mahdollisimman aktiivisesti kaikissa kohdissa – silti ei meinannut jaksaa niitä pätkiä, jotka aiemmin sujuneet iisisti. Mutta saatiin jopa puolittaista kehuakin pikkiriikkisen, edistystä siis. Tasan kahden viikon päästä on sitten se arvioitu esitys koko sonaatista. Sitä edeltävänä perjantaina pidetään oma konsertti. Kaveri soittaa A-kurssiohjelmansa kokonaan, mä sitten jonkun soolobiisin sinne väliin. Ja loppuhuipennuksena (hehhee…) kamarimusiikkitsibale. Kivaa 🙂
Siirtymä T-talolta rautatientorille sujui kovin leppoisasti, ehdin hakea evästäkin. Yhdistetty aamiainen ja lounas. Töissä selvisi, että eka oppilas oli anonut tämän ja huomisen vapaaksi – sopivasti unohtanut (taas) ilmoittaa mulle. Treenasin sitten koulutusohjelmistoa, joka on jäänyt Hieman vähälle huomiolle. Noooooh. Suurin osa on muistissa. Kuuntelemalla loputkin.
Toka oppilas tuli ajoissa, jaksoi jopa keskittyä. Improttiin – osoittautui kiinnostavaksi puuhaksi kyseiselle adhd-tapaukselle. Kolmas oppilas ei ollut kahteen viikkoon koskenutkaan huiluun (sen kyllä huomasi). Mutta mukava lapsi, joten kertailtiin läksyt ja vähän otettiin uutta. Neljäs kyseli tapansa mukaan joka välissä ja kaikenlaista, sangen tiedonhaluinen ihmislapsi. Hengitystekniikkaa ja tukea pitäisi ruveta työstämään. Viides ja viimeinen oli harjoitellut ja toi omatoimisesti pari nuottia. Hyvähyvä.
Taas kerran kävi niin, että töihin päästyäni homma olikin Ki-Vaa! Mikähän siinä on, että sinne meneminen usein tökkii?