Tavoite 1: Aika jees.
Tavoite 2: Olen tyytyväinen päivän listaan.
Tavoite 3: Mitäs sitä enää kommentoimaan.
Heräsin viittä vaille 7 aamulla kisun ruokahuutoihin. Nooooh… Ruokaa kuppiin ja ite vessaan. Palatessa sängyn luo näkyy kissa kaapimassa aluslakanaa. Arvasin samantien, mitä elikko oli tehnyt. Pissi stana mun uudelle untuvapeitolle. Ja isot pissat vielä. Peitto pussilakanoineen käärölle ja ikeakassiin, omopaketti kaveriksi ja kohti pyykkitupaa. Pyykkäsin aamuni iloksi loputkin pyykit kaapista, joten oli kiva tuntea olo tehokkaaksi. Odotellessa kattelin muumeja ja söin aamiaista ja kaikkea semmoista.
Peitto ei mennyt huonoksi, vaikka vähän pelkäsin etukäteen. Oli siinä ihan pesuohjekin, että saa laittaa rumpuun jne. Untuvat nyt vähän kasautui, mutta saa sen varmaankin pöyhittyä kun vähän ravistelee ja pari yötä nukkuu.
Kauhajoki. Nii-in. Ajattelin tossa illalla lähinnä niitä ihmisiä, jotka eilen teki päätöksen olla ottamatta pojalta pyssyä pois. Voidaan jeesustella, että olisi niiden pitänyt sitä ja tätä. No niin no. Mun käy niitä sääliksi. Ja yhden ampujan laittaman videon ehdin katsoa. Radalla poksautteli muutaman kerran, kamera kuvasi profiilia. Että tuota… Tosi vaarallinen ja uhkaava pätkä? Ei ihmisestä päällepäin välttämättä vaan näe, että sillä seilaa hissi pään sisällä minne sattuu. Tätä asiaa vatvotaan seuraavat kuukaudet.
Aina saa pelätä, jos sille linjalle lähtee. Jos oikein innostuisi, voisi olla käyttämättä metroa, koska siellä voi joku heilua kirveen kanssa. Sörnäisissä ammuskellaan. Kaikenlaista tapahtuu.
Tietenkin olen ihan pihalla siitä, että joku voi vaan mennä ja ampua viattomia ihmisiä. Tietenkin olen surullinen asian vuoksi. Mutta oon myös väsynyt, joten en jaksa ihan näinä päivinä märssytä asiaa enempää.