Olen päättänyt, että tavoite nro 3 on suoritettu.
Tavoite 1: ankaraa lipsumista. Ei hyvä. Ei kuitenkaan täydellistä repsahtamista.
Tavoite 2: Tupareista huolimatta pysytty linjassa. Hyvähyvä.
Kehuskelin jo uusilla tyynynpäällisillä, mutta ne pitää vielä käsin ommella yhdestä sivusta kiinni. Kaikki neljä. Vajaat 70 senttiä ompelua per tyyny. Mutta eiköhän se suju suorastaan joutuisasti. Vielä pitäs hakea myös romut tosta toisesta huoneesta, kun asukki palaa puolentoista tunnin päästä. Harmi sinänsä. Oma makuuhuone näyttää kovin kivalta nyt.
Yksi päivän vieraista kertoi, että kolme ammutuista oli ollut hänen tuttaviaan. Plus se miesopettaja. Kohtalaisen rankkaa… No. Kaikkea paskaa sattuu.
Sohvakin sai muuten päällisensä takaisin. Eikä ollut kutistunut Yhtään pesussa 😀 Näyttää taas vähän erilaiselta koko huone.
Omenapiirakka onnistui Hyvin. Reseptikin on kyllä ehkä maailman helpoin, 7. luokalla saatu. Mutta siihen sopii mitkä tahansa marjat tai omena tai raparperi taitaitai… Kaikki. Makeat siis. Suolaiseen piirakkaan toi ei käy.
Niin ja ne eiliset tuparit: Päästiin ovesta sisään, kun paikalle ilmaantuu ISO musta koira. Joka olikin sitten suloinen 🙂 Dobermannin, collien, saksanpaimenkoiran ja kultaisen noutajan sekoitus. 3-vuotias, jota koulutettu vissiin johonkin pelastus-etsintä-mihinlie-hommiin. Ei haukkunut Kertaakaan koko parina tuntina, jotka siellä olin. Uskalsin paijatakin. Hyvät tarjoomukset, osasin olla Ahmimatta. Booli oli vahvaa, jätin suosiolla urotyöt yhteen lasilliseen. Ja puoli sidua kaupan päälle. Parin uuden tuttavuuden kanssa syntyi kivat keskustelutkin, sekä yksi paheksuva kuva. Hohoo. Sen saaja reagoi odotetun tylsästi. Harmi.
Nyt hommiin.