Puoli yhdentoista maissa tultiin perille ja ihasteltiin paikkoja. Klo 11 oli lounas, ihanan mausteista tomaattisoppaa (seassa oli myös vähän pastaa) ja tuoretta leipää. Kahvit/teet ja suklaaleivonnaista jälkkäriksi.
Kokoustettiin eri muodoissa n. kahdestatoista kolmeen. Puna- ja valkoviiniä oli tarjolla sen jälkeen, myös sitä suklaaleivonnaista ja marjapiirakkaa. Jälkimmäistä piti maistaa, mutta onnistuin heittämään sen ulkona maahan. Pienellä risulla ja hiekalla koristeltuna kyseinen tuotos ei vaikuttanut enää ihan Niin hyvältä 😀
Kolmesta viiteen kaikkien yhteistä palaveria ja jutustelua. Lisää viiniä paitsi mulle, koska oli väsymyksestä valmiina pöhnä.
Puoli kuuden maissa päivällinen: uunivihanneksia ja juureksia (mm. violettia kukkakaalia!), vihersalaattia, muusia (löysempää kuin itse teen, mutta Hy-Vää), puolukkahilloa (aika ”sileää” tämäkin) ja mikä ehdottomasti hienointa -> metso-korvasieni-muhennoksen tyyppistä ratkaisua! Meille ei kerrottu etukäteen, mitä lihaa syömme, ja mitä muuta seassa mahdollisesti on. Korvasienet tunsi aika helposti, pienistä palasista huolimatta mutkat näki kyllä. Liha oli saman oloista kuin hirvi tai poro, niin väriltään kuin maultaankin. Tosin mä en ole mikään lintuekspertti, eli ehkä siellä sitten oli joku linnulle tyypillinen aromi, kuten joku sanoi… Joka tapauksessa, kun lihan alkuperä vinkkien jälkeen paljastui (Sodankylän tienoilta kotoisin, kuten sienetkin), tuntui ehkä vielä vähän hienommalta koko ruokailu 🙂
Opin myös sen, että metsoja saa ampua hyvin lyhyen aikaa. Kymmenestä päivästä syksyisin puhuivat. En tarkistanut mistään, mutta kaipa se sinne suuntaan on. Viime vuoden lintuja siis syötiin.