Virallisesti se ystävänpäivä.
Tein yöruokaa, kun päivällä ei tullut syötyä. Ja tätä syön siis vielä illallakin, tänään (eli keskiviikkona). Uudessa Maku-lehdessä oli kana-paprika-vihannes-piirakan ohje. Hyvää tuli 🙂 Kaksi palaa jo syöty. Tosin täytyy antaa vähän miinusta ohjeelle. Mulla oli oikean kokoinen vuoka, täytteen määrä oli turhan suuri siihen nähden. Varmaan puolet riittäisi. Ja itse asiassa laitoin vihanneksia vähän vähemmän kun ohjeessa. Meinasi silti pursuta yli laitain.
Silti: nam 🙂
Sain työkaverilta ystävänpäiväkortin jo eilen. Lisäksi suklaata, kiitteli kun olin käynyt esittelemässä soitintani yhdelle ryhmälle. Mukava yllätys työpäivän aluksi 🙂
Aamuoppilas viesti eilen, ettei ehkä tule tunnille. On ilmeisesti saanut vatsataudin – kuulemma koko heidän luokkansa sairastanut sen. Yyh… Toivottavasti pysyy kotona sairastamassa, jos on kipeä. En halua sitä tautia. Harmi kyllä kumminkin, kun soittis jää väliin. Siis jos jää. Lupasi aamulla ilmoitella, mikä on olo ja tilanne.
…aamu-uninen minäni toivoo, että saan jäädä kotiin x) Mutta työintoinen ja omatuntoinen minäni toivoo, että tunti toteutuu.
Csi loppu just. En seurannut kyseistä jaksoa oikeastaan ollenkaan. Kun oli sitä piirakkatouhua ja tätä nettiä samalla. Ja olihan se nähtykin jo joskus aiemmin.
Ajattelin laittaa äidille mailina ton reseptin, luulen että tykkäisi. Ja sipulin sekä valkosipulin se voi helposti jättää pois. Enemmän vaan sitten muita mausteita. Mitä omaan paistokseen tulee, olisi voinut kyllä sen kolmannen valkosipulinkynnen puristaa sekaan. En vaan uskaltanut.
Haen vähän vielä.