Soitin justiinsa äidilleni, joka kertoi mielenkiintoisen asian liittyen iskän töihin. Tämä mainittu henkilö on ollut kolmisenkymmentä vuotta opettajana ja suuntautunut musiikkiin. Tälläkin hetkellä opettaa musaluokkaa. Nyt sitten on syksyn aikana tullut oppilaiden vanhemmilta negatiivista palautetta, kun luokassa ei ole työrauhaa jne. Ovat soitelleet ensinnäkin rehtorille, eivätkä keskustelleet iskän kanssa suoraan. Ihme vammapäät. Viidettä vuotta mennään samalla luokalla kuitenkin. Joka vuosi iskä on tehnyt niiden kanssa levyn, itse hoitanut äänitykset ja muut. Minkäänlaista kiitosta ei ole tullut. Kerran joku sanonut yhdestä biisistä, että laulu ei oikein kuulu.
Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa??? Miettikää ensin miten olette lapsenne kasvattaneet, jos eivät osaa olla koulussa kunnolla. Ei opettaja yksin pysty kaikkeen. Ja varsinkin kun tämä ensimmäinen vuosi/syksy/luokka, jonka kanssa tullut vanhemmilta vastaavaa paskaa niskaan. Ja miksi tällaisia juttuja on pitänyt pantata? Ottaisivat heti puheeksi. Ja Suoraan.
Iskä oli sitten rehtorin kanssa keskustellut asiasta ja pitivät ke vanhempainillan/kehityskeskustelun. Paikalla siis mainittu rehtori ja erityisope iskän lisäksi. En tiedä sen tarkemmin mistä olivat puhuneet, mutta kuulemma pelkkää negaa tuli. Kiva lähteä joululomalle tuollaisen jälkeen.
Jos joku pentu ei osaa pisteellistä rytmiä, niin se on ehkä soitonopettajastakin kiinni, eikä pelkästään siitä, joka opettaa teoriaa.
Harmittaa ihan simona ja sutena ja possuna. Itse käyn yhdellä ala-asteella pitämässä tunteja (koulupäivien päätteeksi) ja samalla tulee nähtyä näitä koululaisia jonkun verran. Lapsista on tullut entistä röyhkeämpiä ja äänekkäämpiä.
Mutta. Tässä asiassa – kuten asioissa yleensä – on monta puolta. En halua yleistää sanomiani juttuja. Liittykööt vain tähän tapaukseen. Sen kuitenkin lisään, että miksi niin moni ratkeaa heti syyttämään ja syyllistämään, kun voisi keskustella.
Joopa joo.