Haksahdin viime yönä laittamaan sille viestin, jossa luki hyvää yötä. Ei muuta. Kas kummaa, reilun puolen tunnin päästä soi puhelin ja toinen soittaa baarista.
Puhelun alku oli ihan siedettävä. Kunnes alkoi jauhaminen eräästä entisestä ja sen miehestä ja pitäskö ne tavata vai ei. Sitten päästiin aiheeseen, että mitä vittua mä hänestä haluan. Ja kun sanoin etten tiedä, tämä hermostui. Kuulemma inhoaa mussa juuri sitä, etten sano suoraan. HOHHOI sanon mä. Kuka se meistä ei puhu suoraan.
No joo. Löin lopulta luurin korvaan. Ja kun soitti heti perään, hylkäsin puhelun. Hetken mietittyäni pistin viestin, että soittaa joskus selvänäkin. Voidaan puhua välit selviksi.
Puhelu oli tullut klo 5.45. Luuri oli äänettömällä.
Mä valvoin vähän yli viiteen ja olin kiukkunen.
Tänään jotain viestitty.
Mutta se siitä. Miehiä on muitakin ja tiettävästi fiksumpia. Tai ainakin sellaisia, jotka ei pidä mua tyhmänä. Tai jotain.
Hiihtolomaa odotellessa.