Kisu se vaan pöhköilee. Löysi suosikkilelunsa itse. Eilen illalla tunki sen jonnekin sohvapöydän alla olevien lehtipinojen väliin, puoli tuntia sitten jolkotti pitkin huonetta tyytyväisenä lelu suussa.
Mulla on välillä vähän huono omatunto, kun en leiki lemmikkini kanssa ihan niin usein kun mahdollista.
Tämänpäiväisissä töissä jännittää edelleen se eka oppilas. Tuleekohan paikalle ja saako ääntä. Ja onko yhtään innostuneempi kuin ekalla tunnillaan. Onneksi muut oppilaat on mukavia melkoisen varmasti.
Viime yönä oli taas semmoiset unet, että huh. Sekavuutta sekavuuden päälle. Esimerkkinä harakka, jossa oli mustaa ja kirkkaankeltaista.
Jospa tiskaan tässä välissä.