Mäkihyppy. Formulat. Hiihto. Jalkapallo.
No mua joskus, mut ei justiinsa nyt.
Harmittaa hirveästi ja itkettää. En halua soittaa kenellekään, kun ei siitä tulisi mitään. Eikä sitäpaitsi ole ketään, jolle tässä mielentilassa huvittaisi puhua. Tai on yksi… Mut se ei vastaisi, kiireinen.
Kaikkein parasta olisi, jos voisi kääntää tunnepuolen off-asentoon. En halua välittää kenestäkään. Siis ihastua.
Tiedän, että suurimmaksi osaksi mököilyolo johtuu loman ja ihmisseuran loppumisesta. Ja siitä juoruasiasta.
Ai niin. Harkitsin (taas kerran) kaikkien tunnusten poistamista w-tsätistä. Mietin kotiin kävellessä, millaista elämä oli ennen sitä ”paikkaa”. Ihan ok se oli. Tosin silloin oli kyllä muutakin elämää kuin työt. No. Puolen tunnin kuluttua loppuu maksettu priva-aikakin. Helppoa lähteä. Jos lauantain pystyisi olemaan pois. Jos ja jos.
Työt loppuivat tänään siis 17.45, mutta meikäläinen jäi treenaamaan omia biisejä. Hyvä. Tosin huomasin taas, että jännitän kurkkua omituisesti soittaessa. Tyhmää. Huomiseksi sovittiin treenit konserttikaverin kanssa. Mukavaa. Tosin täytyisi mennä vähän etukäteen, niin ehdin kerrata ne pari vaikeampaa ja vieraampaa kappaletta.
Treenin jälkeen tein myös konserttiohjelmaa yhtä toista tilaisuutta varten. Päänsärkyinen kollega oli kiitollinen, kun rupesin hommaan 🙂
Kahdeksan maissa lompsottelin kauppaan ja sieltä sitten kotiin.
Nyt olen istunut sohvalla puolisentoista tuntia. Välillä käynyt eri puolilla asuntoa. En tunne tätä paikkaa kodiksi. Kai se johtuu siitä, kun valmiiksi jo asennoiduin niin, että kesällä lähtö. Mikä pitääkin paikkansa. Huaaaaaaah.
Ahdistaa.
Jospa mä nyt menen lopultakin tiskaamaan päivän tiskit. Sen jälkeen Gilmorea.