Elokuva mainoksineen kesti 2 tuntia ja 55 minuuttia. Sen aikana ehti miettiä muutakin kuin Will Turnerin kohtaloa. Tai Jack Sparrow’n juttuja. Tai huolehtia siitä ihunasta pienestä apinasta, jonka ansiosta tuli ikävä kissemisseä <3 Maanantaina pakko päästä kotiin. Niin. Mietin esimerkiksi sitä, miksi puhun englantia jenkkiaksentilla. Hyvin tärkeä yksityiskohta elämässäni. Hohhoi. Ja mietin, olisiko vaikea opetella puhumaan niinkuin britit. Tai oikeastaan englantilaiset... No joo. Lisäksi mietin, olisinko mä onnellinen, jos olisin lyhyempi ja laihempi. Kysymys, joka on ihan järjetön. Pituuttaan nyt ei voi muuttaa, mutta tähän paksuuteen olisi sanottavaa. Talvella laihduin reilut 8 kiloa. Söin tosi epäsäännöllisesti. Muutettuani etelämpään - tsädääm - kiloja tullut takaisin yli puolet tuosta. Ja ihan vaan johtuen siitä, että syön aamulla aamiaisen, päivällä oikeaa ruokaa, illalla iltapalan. Ja liikun vähemmän. Yökötys. Elämä on vaan liian helppoa, kun on auto käytössä ja joku muu tekemässä ruokaa. Täytyy siis opetella syömään vähemmän. Ja pyöräillä enemmän. Akkaan vauhtia. Niih. Mitäs muuta mietin... No ainakin liittyen tuohon onnellisuuteen. Taannoin keväällä oli pää yhtenä yönä ihan törkeän särkyisä. Pitäisi muistaa olla iloinen joka päivä siitä, kun sitä ei särje. Usein tulee naureskeltua sitä, että olenpahan nirso miesten suhteen. Joojoo, **** on kranttu. Ja yleensä joku muistaa sanoa vakiolauseen: jäät pian yksin, jos olet noin valikoiva. Mihin yleensä vastaan, että en halua olla jonkun kanssa vaan siksi, että olisi joku. Tosin en voi sanoa, että sekään olisi helppoa ja suoritettavissa tosta vaan. Mitään jonoja ei ole näkyvissä. Edes kiikarilla katsoessa missään kauempana. Leffasta käveltiin veljen kanssa rautatientorille bussiin. Matkalla näkyi ällöttävän paljon pariskuntia - joku on kateellinen (toim.huom.). Kaverin kanssa oltaisiin sanottu niitä pahoiksi silmiksi varmaankin, katkerat akat. Vanhatpiiat. Mulla on kumminkin asiat ihan ok. En ole sairas. En ole p.a. (vielä). Mulla on koti. Mulla on perhe (vanhukset ja veljet). Mulla on kisu. Mulla on ammatti. Mulla on ystäviä. Silti. Would you take me? Musta tuntuu, että menen ihan hukkaan kaikkineni. Ja kun ihmiset ympärillä menee kihloihin ja naimisiin ja tekee lapsia ja hankkii omistuskoteja. Olenko mä parempi sitten, kun mun kohdalla joku noista toteutuu? En päässyt opiskelemaan sinne, mihin kaikki olettivat mun tosta vaan pääsevän. No. Kaveri haki kahteen paikkaan ja pääsi molempiin. **** on kateellinen taas. Joo hei. Mä meen nyt tonne parvelle ja luen hyvää kirjaa. Sitten nukun pitkään ja olen aamulla ihanampi. Hyvää yötä.
