Oli ihan ok päivä. Oppilaiden tunnit sujui hyvin, yksi toi kuvansa ja kaksi muuta tuovat huomenna 🙂 Tulee niitä kyllä ikävä.
Töihin kävellessä sattui jotain omituista. Tai omituista as in a bit creepy. Eräs mies huusi jonkun remontti-tarvike-liikkeen edestä että E*** moi. Katsoin tietty, että kukas siellä meluaa ja kun setä heilautti kättä, niin toki minäkin. Ainoa joksika kyseisen miehen saatoin tunnistaa, on erään tiitiäisen isä, joka muutamaan otteeseen kovasti kyseli mitä teen syksyllä ja jospa he vanhemmat eivät päästäkään minua lähtemään jne. Hyi… Tai jotain.
Tiitiäisten kevätjuhla sujui vauhdilla ja hiki päässä. Siellä salissa oli jo valmiiksi kuuma. Kollega laskeskeli, että kuutisenkymmentä ihmistä istui paikalla. Osa lapsia ja osa vanhempia. Säestin yhteislaulut ja veisasin hartaana. Lapset malttoivat jopa hieman keskittyä esiintymään. Soittajat esiintyivät superisti. Jäi ihan hyvä mieli, vaikka ehkä kolme niistä kolmestakymmenestä mun tiitiäisestä kävi vanhempineen kiittämässä jne.
No. Kissa kiitoksella elää.
Huomenna eli tänään on päätöskonsertti. Ei oikeastaan jännitä. Niinkun ei jännittänyt tuo kevätjuhlakaan. Säestykset on hanskassa ja eiköhän 9 hengen esityskin suju kivasti. Tai yhden oppilaan suoritus jännittää, mutta kaipa sekin siitä suoriutuu. Ja ainahan niitä mokia tulee, en tod. odota mitään virheettömiä pikku koneita sinne lavalle.
Lievästi edelleen nyppii se pisteiden riittämättömyys. Mutta kaikella on tarkoituksensa. Tälläkin.
Haikailin tänään miehen perään. En kenenkään tietyn. Ihan yleisesti vaan. Ehkä parasta painua petiin. Kohta.