Veli kysyi eilen vessasta tullessani (siis erityisen tärkeä huomio tämä seikka), että otetaanko Möntille kaveri. Eka reaktio oli tietenkin, että taas vaan jossitellaan ja mietitään, kuinka kivaa se olisi. Veli oli kumminkin kind of tosissaan. Työkaverinsa avokin serkku (siskonkumminkaimanpikkuserkku, joojoo) oli löytänyt metsästä ruipelon kissanpennun, pitkäkarvaisen. Oli ollut itsekseen ilmeisesti vähän pidemmän aikaa – tosin niin pienelle päivä tai parikin on jo pitkä aika. Olivat kyselleet joka puolelta, josko joku voisi minikisun ottaa, kun itse ovat allergisia tms. Eikä katoamisilmoituksia vastaavasta ole ollut missään.
Innostuin Tietenkin heti, vaikka rahatilanne onkin kehno. Mutta Möntin kanssa on huomannut ennen kaikkea sen, että ei siihen eläimen hoitamiseen mene juuri ollenkaan rahaa, jos otus pysyy terveenä (eli ei ylimääräisiä lekurireissuja).
Harmillista on kuitenkin se, että olen itse ke-pe reissussa – käyn kääntymässä kämpillä – lauantaista tiistaihin taas reissussa. Eli ehtisin hakemaan miniotusta vasta ensi keskiviikkona. Käskin kysyä, sopisiko se löytäjälle… Ja koska ovat viemässä otusta tänään lekuriin, ajattelin maksaa niitä kuluja sitten löytäjälle, mikäli kisu päätyy mulle.
[IMG 1120316]
Nämä kuvat saatiin sähköpostilla tänään :):):):):) Nenussa on joku haava tms, mutta muuten näyttää suhteellisen elossaolevalta.
Kraaaaaah. Mä en kohta tahdo mihinkään reissuun, tahdon hakemaan kisun x)
[IMG 1120317]