Käytiin eilen katsomassa Kaspianin seikkailuja. Ja parin muun. En jaksa tai edes osaa kovin hienosti analysoida elokuvaa, joten sanon vaan, että mua se viihdytti.
Joskus aikaa sitten tuli luettua kaikki Narnia-kirjat. Velho ja leijona on ainoa, joka löytyy omasta hyllystä, joten sen tapahtumat jotenkin muistaa. Kaspianista ei ollut muuta muistikuvaa kuin se, että ne 4 lasta palaavat Narniaan oltuaan vuoden täällä ”normaalissa” maailmassa. Sinä aikana Narniassa on kulunut (yllättäen) monta sataa vuotta.
Juonen suhteen aika monta asiaa oli arvattavissa, vaikka ei olisi kirjaa lukenut. Tämä kommentti tuli veljeltä. Aika mahtipontisia pätkiä mahtui mukaan useampi (varsinkin mitä musiikkiin tulee), mutta ei kai tollasia leffoja voi oikein muuten tehdäkään.
Prinssi Söpis oli kyllä vähän maitonaama vielä (no nuori ihminen, mitä muuta se nyt voisi ollakaan), mutta katsellaan sitten muutaman vuoden päästä uusiksi 😀