pohdintaa

Aurinko paistoi koko päivän. Melkein paistaa vieläkin. Koivuissa on entistä enemmän vihreää.

Tänään tuli postissa lehti, lasku ja mainos. Keskimäärin normaali postisetti.

Tulin töistä ja söin. Vein kissan samantien ulos. Oltiin reilusti yli puoli tuntia. Pääsi haistelemaan yhtä kissaa ja yhtä pienehköä koiraakin. Oli nätisti, ei yhtään edes pörhistänyt. Pieni on kasvanut <3 Nyt väsyttää. Tosin on väsyttänyt koko päivän. Siitä johtuvat hajaiset lauseenikin. Se viimeöinen juttukaveri, joka on nykyään varattu, vaivaa vieläkin. Mutta eiköhän mene ohi. Samoin kuin vuosi sitten eräs toinen. Ihmisiä nykyään tulee ja menee elämässä ihan liian tiheällä vaihtuvuudella. Mulla on montaa ihmistä ikävä. Ja kaikkiin ei ole mahdollista saada yhteyttä. On vaan hyväksyttävä se, ettei niitä enää tapaa tai niiden kanssa kommunikoi millään lailla. Muutaman numero on, mutta jotenkin sellainen olo, että miksi mun pitää olla se, joka aina koittaa pitää lankoja ehjinä. No. Ehkä tämä ajatus osoittaa sen, että haluanko lopulta tosissani pitää heihin yhteyttä. Hankalaa.