Huom. Sisältää kiroilua ja turhaa huoneiden luettelua.
Kaikkihan alkoikin sitten siitä, että mua VITUTTAA kun noi veljen kamat on täällä pitkin poikin. Ok. Omanikin ovat, mulla vaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Voi prkl kun oliskin. Pojilla oli jamit eilen baarissa ja meni myöhään eli aikaiseen, kun niiden piti viel roudata. Kyseinen veli sitten nukkui ja nukkui ja kun kävin herättämässä, piti tietty aukoo sille jotai krapulasta. Hän on kuulemma kuumeessa jne. Jaha. Käskin sit mennä vierashuoneeseen nukkumaan, kun siellä tyhjää. Että sais tilapäisen sängyn pois telkkarihuoneesta.
Kun pääsin ite olkkariin, tää yks tulee perässä ja huutaa että mitä vittua mä sen krapuloista tiedän. Että hän otti kuumelääkkeitä että pysty vetään keikan. No mistä mä sen olisin tienny, häh??? Ei se antanu ees suunvuoroa, möykkäs vaan. Parasta tässä oli se, että äidin vanha tuttu oli just tullu käymään. Se ny tuntee meidät vauvasta asti, joten ei yllättynyt. Möykkä ei loppunu, joten mä menin lukkojen taakse työhuoneeseen itkemään. Otti päähän niin saatanasti. Äiti sit puhu jotai tuttunsa kanssa hetken. Kunnes tuli oven taakse koputteleen. En suostunu avaamaan. Se lähti veljelle puhumaan ja mä avasin oven raolleen. Vieläki piti mököttää, kun oli paha mieli. Kissa kävi puskemassa.
Tiiän et oli oma vika toi koko juttu, tai puolet ainakin. Mut eipä velikään tiedä kaikkea mitä mulla tääl ollu menossa. Tai että mulla on hirveä stressi tosta työttömyys-asiasta. Ja tukien hakemisesta. Ja vuokrista. Rahan riittämisestä. Mun olemattomasta urasta. Opiskelusta. I-han kai-kes-ta.
Se tuttu kävi halaamassa mua, sitten lopulta veli. Ja äiti viimeisenä. Asiat tuli siis sovittua.
Hölmöintä oli kumminkin se, että itku ei meinannut loppua. Vaikka tosta on nyt neljä tuntia vissiin, vieläkin välillä tippa linssissä. Ei se enää riidasta johdu. Ei vaan jaksa ny mitään. Ja kun torstaina ja koko menneet 7 päivää oikeastaan kuuntelin hehkutusta opiskeluiden aloittamisesta eräässä koulussa jne. Ja miten mun kannattaisi ehdottomasti hakea opiskelemaan sihteeriksi, se kuulemma ihan mun juttu. Myös on käynyt ilmi, että mun ei pidä todellakaan ihastua keneenkään. Edes lievästi. Tai millään lailla kiinnostua.
Joopajoo. Nyt vien kissan ulos. Sit otan noi värit ja siveltimet ja paperimassatyöt ja meen pihalle maalaamaan niitä. Perkeles.
Kiitos ja anteeksi.