Se lääkäri. Oli. Ihan yhtä tyhjän kanssa. Sanoi, että mun jalassa tuskin on murtumaa, kun pystyn sillä kuitenkin niin hyvin kävelemään. Ja se patti on vaan turvotusta. Jalkapöydän särky ei mun mielestä kuitenkaan selity sillä. Kuulemma röntgenkuvat olisi voitu ottaa, jos olisin ehdottomasti ne halunnut (äänensävy oli luokkaa älä-nyt-niin-tyhmä-ole).
Mulla on lääkärien suhteen kuitenkin auktoriteettiuskoa. Tai -pelkoa tai jotain. En koskaan uskalla väittää niille vastaan tai vängätätingata lisätietoa. Niin että tämä paha revähdys joka mun jalassa ilmeisestikin on, hoidetaan syömällä särkylääkettä ja liikkumalla kivun sallimissa rajoissa. Joo-o. Samaa mitä kaksi viikkoa on tehty. *valivalivalivali*
Jää tämän ja varmaan ensi viikonkin jumpat väliin. Kuten pari edellistä viikkoa. *lisää ininää*
Muihin juttuihin.
Muistin aamulla laittaa mailia siitä improkurssista. Sain vastauksen, sekä sähköpostina että puheluna. Pahoittelut ja mahdollisuus vielä osallistua 🙂 Harmi vaan, että perjantaina on muuta hommaa ja huomiselle sovin meneväni haastateltavaksi. Kraah. No, tammikuussa sitten. Onneksi kurssin vetäjä/opettaja on tosi reilu tyyppi, selitti systeemejä puhelimessa jonkun verran ja lupasi, että voin saada materiaalia nyt tässä syksyllä.