Harvoin nukun kovin sikeästi täällä porukoiden luona. Stressasi parit järjestö- ja työasiat. Odotin ”mielenkiinnolla” uuden opetustilan olemusta.
…joka oli kamalampi kuin ajattelin. Lattia-alaa oli tarpeeksi, mutta huonekorkeus: yletyn helposti kädellä kattoon. Yksi matala ikkuna takaseinän yläreunassa. Kalustus: yksi pöytä, kolme tuolia nyysitty jostain pulpeteista. Teline, jota hain 20 minuuttia, kunnes vahtimestari suvaitsi infota meidän varastosta.
Ja se tila Kaikuu. Parin tunnin kuluttua töiden alkamisesta korvat oli jo turtuneet. Soitin pomolle ja ilmoitin asiasta. Että akustiikkalevyjä tai JOTAIN, kiitos. Meidän firmalla ei niihin ole rahaa, mutta jospa kunta avustaa (I don’t see that happening). Päiväni aikana pomo ja 2 muuta johtokuntalaista kävivät kuuntelemassa mun opetusta. Soitin tahallani Forte. Poistuivat parin minuutin päästä ja olivat sen näköisiä, että kuulivat tarpeeksi. Samaan tinkaan kysyin työsopimuksesta. ”Onko sillä kiire?” Niin, mähän laitoin maanantaina postia, että tarvin sen mahd. pian työkkäriä varten, ajattelin. Ääneen sanoin joo. ”Ai minkäs takia?” PÄLLI. Sen työkkärin takia. Ääneen: ne ei työkkärissä maksa mulle, ennen kuin näytän sopimuksen.
Mennessäni töihin ja hakemaan uusien tilojen avaimia, sain kuulla 30 euron pantista. Että saa sen keväällä takaisin jne. No eipä ollut sen vertaa käteistä, joten ensi viikolla käyn maksamassa. Pomolle mainitsin, että haluan jatkossa tietää moisista menoeristä etukäteen. ”No eihän se nyt kenenkään taloutta varmaan kaada.” No, mun talous on nyt 60 euroa ainakin pariksi viikoksi. Että kaataa se.
Kun tulin töistä, luin tyhmyyttäni noi adressit. Ja vollotin.
Äsken pistin sille yhdelle tyypille mesessä jotain, niin kas että olikin sitten hyvin pian poissa. Japjap.
VALIVALIVALI.
Vois mennä petiin. Kohta.