Kirjottelin tossa hiljattain fb:n puolella armaan statuksen kautta julki, että tälle vuodelle olis kolme melkeinpä tavoitetta. Tai kaksi sellaista ja yksi toive. Ensimmäinen on A, sitten on 70 (tai ehkä sanottasko kuitenkin 40) ja lopuksi äks. Ja tossa järjestyksessä. Eli äks on se toive. Sen suhteen ei nyt näytä kovin lupaavalta, mutta eipä oo kyllä näyttäny moneen kuukauteen 😀 Tosin ei olla vielä miinuksen puolella, lähinnä vaan muuten niinku pihalla.
A todennäköisesti järjestyy byrokratian puolelta, eli loppu on sitten musta itestäni kiinni. Ja se vaatii pirusti töitä. Syksy meni löllöillessä, se ei enää käy päinsä. Ja tän haluan saada aikaan.
No sit on toi 70 eli 40. Sitä kattellaan. Eka askel on, että meen tänään kotiin mamman lihapatojen äärestä. Ja sinne, missä on pakkokin liikkua enemmän. Täällä on viimeset 3 päivää tullut maattua, varsinkin kun sain kivan kivuliaan tulehduksen, eikä täällä päässyt lääkäriin. Oon sentään pärjännyt, kun juonut litrakaupalla (vettä, karpalomehua, teetä). Maha vaan turpoaa, vaikka tuleekin juostua vessassa. Pienoinen oravanpyörä.
Että ei olla ihan vielä matkalla edellisen kappaleen tavoitteen kanssa sinne positiiviseen suuntaan. Paitsi ehkä henkisesti.
Nyt on vaan ihan eri asenne noihin juttuihin, kuin vuosi sitten. Hullua. Ehkä tää on nyt se 3kympin kriisi.