Pääsykoe oli ja meni. En usko, että pääsen toiseen vaiheeseen, koska karsinta tapahtuu vain tuon kokeen perusteella. Taustalla on merkitystä vasta toisessa vaiheessa. Plääh. No joo. Mitäs en lukenu enempää.
Matkustus sujui hyvin. Mentiin bussilla kentälle ajoissa ja lentokonekaan ei ollut kovin täynnä. Ihan parasta oli se, että lento lähti vartin etuajassa ja ehdittiin kisun kanssa loistavasti bussiin. Täällä kotikylässä tosin jouduttiin sitten odottamaan reilut 20 minuuttia taksia, joten en ehtinyt kuin viedä kisun ja laukut kotiin, pistää kisulle ruoan ja veden ja ottaa työkamat ja juosta takaisin taksiin.
Työt sinänsä sujuivat kyllä kivasti.
Koko menneen viikon väsytti. Ja kisu tietenkin herätti kahdesti yössä, kun oli niin valoisaa ja linnut metelöi ulkona. Lopulta lauantaina käänsin erään ovenkahvan pystyasentoon, jolloin tuo ei saa hypittyä siihen niin helposti. Tuntui auttavan – kaksi yötä olen saanut nukkua ilman ylimääräisiä herätyksiä.
Koskahan mä näin Rockyn ekan kerran… Ei voi muistaa. No. Ny se loppukin jo.
Ai ****************!!! Lähdin turhan reippaasti kävelemään ja löin varpaat printterin kylkeen jokseenkin kovaa. Sat-tuu. Ja polvikin kiukuttelee. Ihme vamma-akka taas.
Huomenna on mun työhön nähden pitkä päivä. Onneksi taukojakin sitten. Stressaa vaan se säestysharjoitus illalla. Että meneekö oppilailla hyvin. Ja jos se toinen ei tule, se ei sitten tee tutkintoa ensi maanantaina. Piste.
Hajanaisia ajatuksia.