viiliksiä

Enpäs tiiä. Tai tiiänpäs. Mut en viitsi tähän sitä kirjoittaa. Jospa sinne toiseen sitten. V’tuttaa vaan se juttu.

Olin viime syksynä ja viime keväänä semmosella tsättiristeilyllä. Muutaman tyypin olin tavannut etukäteen. Lähes jokaisen kanssa siitä porukasta tuli juteltua edes vähän. Varsinkin silloin kevätreissulla. Syksyllä meni hermot pariin tyyppiin ja päädyin sitten 3 herrasmiehen seurueeseen. Ja ne oli ihan tosissaan herrasmiehiä. Niitä kolmea ihmistä lukuunottamatta se reissu oli ehkä typerin ikinä. Ei ole tehnyt mieli laivalle sen jälkeen ihan heti.

Kuitenkin yksi parhaista reissuista tähän asti oli mun 25-vuotislaivailu. Meitä oli 3 tuttua ja yhden kaveri. Tein ehkä tyhmyyksiä, mutta jälleen kerran seuralla oli suurensuuri merkitys reissun mukavuuteen.

Ei tässä pohdinnassa ole nyt oikein mitään järkeä. Lähinnä se kai, että ei sillä paikalla ole niin merkitystä. Seuralla enempi.

Söin pitkästä aikaa tuc-suolakeksejä. Oli pippurituorejuustoakin. Nam 🙂 Tai on niitä edelleen, mutta parempi vissiin jättää huomiseksikin. Tai sit ei x) Marlin sima tuli juotua loppuun. Maistui tänään paremmalta kuin eilen, vaikka oikean siman kanssa sillä ei ole kyllä mitään tekemistä. Päivän ruokailut on kyllä olleet pohjanoteeraus. Ennen töihin lähtöä söin sipsinjämät ja join lasin sitä wannabe-simaa. Töissä pari sisua ja kaksi mukillista vettä.

Olisi voinut tehdä vaikka sitä tonnarisalaattia eikä vetää suolakeksejä. Viksua toimintaa taasen.

Ai niin. Kotiin tullessa tsekkasin eilisen kukkakimpun tilanteen. Jätin sen uhkarohkeasti maljakossaan sohvapöydälle. Noooooh…. Kisu oli syönyt kaksi pitkää vihreää lirpuketta lyhyiksi ja semmoisia toisenlaisia härpäkkeitä järsinyt myös. Toivottavasti se ei ole oksentanut mihinkään. Varsin tyytyväiseltä se kuitenkin nyt näyttää. Uinailee tuolla 🙂 Oon suhteellisen varma, että se painui salamana kukkien kimppuun, kun päivällä lähdin.

En ole avannut telkkaria sen jälkeen, kun tulin töistä kotiin. Hyvä niin. Ehkä mä huomenna osaan ruveta lukemaan taas siihen kokeeseen. Hieman takkuisaa sen tekstin opiskelu.

Nyt voisin halata ja pitkään.