Nukahdin siis joskus kolmen maissa. Klo 3.33 herään siihen, kun puhelin soi. Hra Hankala soittaa. En vastannut. Kännipuhelut siltä taholta saa riittää. Teki kyllä mieli vastata, mutta päätin, että nukun mielummin.
Klo 7.30 herään siihen puhelimeni viestiääneen. Luen viestin ja koitan tajuta sen sisältöä. Nukun lisää.
Herään 10.30 ja tajuan autuaasti missanneeni pyykkivuoron. Toki olisin voinut rynniä pesutupaan katsomaan, onko kukaan ottanut onkeensa käyttämättä jätetystä vuorosta. En mennyt. Soitin viestin lähettäneelle kaverille ja puhuttiin puolisen tuntia. Sen jälkeen olenkin ollut keittiössä syömässä ja tässä sohvalla miettimässä maailman menoa.
Mitä ihmissuhteisiin tulee, mä olen tosikko. Mustasukkainen jonkun verran. Eli epävarma omasta riittävyydestä. Edellisen kerran kun oli sutinaa, koitin olla mustasukaton. Mikä olikaan reaktio? Hänen mielestään en pitänyt tarpeeksi kuria! Hohhoijaa.
Kyllä sitä varmaan taas johonkin miekkoseen törmää, hetkeksi aikaa. Odottelu tympii. Toisaalta taas yksin on helpompi olla, ei tarvitse ottaa kuin omat menot huomioon jne.
Niin. Ja se opiskelupaikkakunta-asia. ARGH. Tykkään asua Helsingissä, mutta kun mutta kun. Työjutut olisi helpompi hoitaa Hämeessä. Ja kaverin kanssa mietittiin ohimennen sitäkin, että voitaisiin etsiä sitten yhteinen kämppä. Pohdinta siis jatkuu.