Emmätiiä. Emmätiiä. Emmätiiä. Tiedän enää mistään taas oikein mitään.
Juttelin iskän kanssa pääsykokeesta. Että millaiset niillä on olleet, tai lähinnä se toka vaihe. Etukäteen hieman hirvittää, mutta luulisi, että tällä opetuskokemuksella (vaikka onkin eri alan juttua) pärjää niissäkin keskusteluissa. Paitsi jos mun ryhmään sattuu joku päällepäsmäri-besserwisser.
Ja onko nyt edes niin sanottua, että pääsen sinne toiseen vaiheeseen. Olisi vaan jotenkin noloa olla pääsemättä. Porukat kumminkin sitä odottaa. Vaikka ne ei sitä sano. Täytyy joku iltapuhelu ottaa aiheeksi ”entä jos en pääsekään…”
Yhdellä kaverilla on tänään synttärit, toisella on huomenna. Ja se toinen pitää isot pippalot lauantaina. Joihin yllättäen en pääse, kun asustan täällä. Löysin hyvän kortin kumminkin tänään 😀 Tosin en ehtinyt pistää sitä vielä postiin. Menee siis päivän myöhässä perille.
Haluaisin hommata ulkoiluvaatteet. Tähän mennessä tullu huhkittua yhdellä ja samalla takilla työmatkat ja baarit ja kaikki. Hyvä takki se kyllä onkin, tykkään edelleen. Untuvatakkikin on ja pari muuta, mutta tuntuu, että ne muut voisi heittää pois. Tai Uffille.
Tuleekohan Gilmoret jo ensi viikolla… Jänskää x)
Äsken valitsin mukia astiakaapista ja tuli itketysolo. Prkl:n hormoonit. Potkaisin itseäni persiille ja heti tuli parempi mieli 🙂 Hullua, kuinka fiilikset voikin vaihdella näin paljon. Joulukuun alussa hoitaja kyllä sanoi, että lääkkeillä on helposti se vaikutus. Puhui nimenomaan itkun tirauttamisesta. Mutta ei tässä nyt mitään maailmoita ole kaatunut. Eli hyvin pärjätään ja elämä on ihan ok 🙂
Kuka siivoaisi eli räjäyttäisi mun kämpän? Ihan liikaa tavaroita. Tämän viikon projekti olkoon lehtien läpikäynti vähintään. Se on odottanut jo syksystä alkaen.Ja se vaatehuone – voi tuskanturaus.
No joo-o.
Ai niin. Taas. Apteekissa kun olin lääkkeitä reseptillä hakemassa, niin tietenkin mua palvelemaan sattui se nuorimies. Kiva siinä sit hakea nappeja raskauden ehkäisyyn %) Mutta ihan vakavalla naamalla se niistä mun kanssa keskusteli. Se vähä mitä siinä nyt puhuttiin. Tietenkin niiden kuuluu olla semmoisia. Mutta mielummin olisin pillerit siltä tädiltä hakenut. Taisin itse olla se punastelija.
Kohta toinen muki kaakaota.
Muistin, että huomenna olisi ollut treenausta ennen työmatkaa. Eipäs olekaan. Ensi viikon torstaina sen sijaan kyllä. Tällä viikolla treenit on lauantaina. Sen jälkeen kolme rästioppilasta. Ensi viikon lauantaille aion änkeä ne loput kaksi siltä hiihtolomaa edeltävältä perjantailta.
Muitakin rästejä on. Pitää etsiä se lista jostain. Esimerkiksi nyt heti, niin ei jää asia vaivaamaan. Täytyy tarkistaa ne suunnitellut rästienpitopäivät ja onnistuvatko vielä. Sitten ruveta ilmoittelemaan oppilaille. Ei niitä onneksi ole kuin muutama. Yhden päivän duunit. Ja jos niitä kaikkia ei tarttis pistää aina lauantaiksi… Vaikka ei mulla kyllä muutakaan tekemistä ole. Paitsi puunata asuntoa. Röhnöttää sohvalla. Viedä kissa vartiksi pihalle. Jne. Nyt kun aurinko on alkanut näyttäytyä kunnolla ja lämpimästikin, kävelyt kyllä houkuttaa entistä enemmän. Edelleen vaan hirvittää se kaatumismahdollisuus. Pikkupakkanen tai nollassa tai just plussan puolella – jäätä (ja mahd. vettä päällä) – meikäläinen turvallaan.
Muistinko muuten mainita? Tämän talven kaatuminen on suoritettu. Unohtui jo päivä, mutta viikon sisään se kuitenkin tapahtui. Vasen ranne tärähti kun kämmenellä otin maan vastaan. Onneksi ei pahasti, ei ollut seuraavana aamuna edes kipeä.
Nyt kone sulki. Öitä armahaiseni.