Back to business.

Onpa ollut taukoa blogipäivitykseen! Olen ahkerana tyttönä naputellut menemään työhakemuksia Suomeen sekä olen pakertanut ennakkotehtäviä Metropolian käsikirjoituslinjalle. Kyllä, haen nyt kevään yhteishaussa opiskelemaan kyseistä linjaa, tiedä vaikka se poikisi jotain. Haen varmaan myös Haaga Helian journalismilinjalle, mutta tämän linjan ennakkotehtävät tulevat vasta myöhemmin nettiin esille. Teen molemmissa hauissa parhaani ja ehkä syksyllä istun koulunpenkillä.
Töitä olen myös hakenut, hakemuksia on lähtenyt kaupanalan tehtäviin, mutta myös myyntitehtäviin. Minulla on kolmen vuoden kokemus ständimyyjän työstä, eli myyminen on tuttua, mutta näistä hommista on jo vähän aikaa. Ja jotenkin oudolla tavalla minulla on lievästi ikävä myyntityötä. Nämä myyntityöt, mitä olen nyt hakemut, ovat oikeastaan ajanvaraaja-pestejä. Eli tehtävänäni olisi sopia asiakastapaamisia puhelimitse. Työ olisi varmasti toisinaan haastavaa, ehkä jopa stressaavaa, mutta uskon sen myös olevan antoisaa ja hauskaa. Kävin itseasissa viime syksynä eräässä firmassa haastattelussa ajanvaaraajan tehtäviin. Haastattelu meni hyvin ja minut kutsuttiin jatkohaastatteluun, mutta kieltäydyin, koska silloinen työpaikkani jatkoikin työsuhdettani. Kuitenkin tässä haastattelussa kävi ilmi mahtavia asioita, joita nyt todellakin arvostaisin. Ensinnäkin töitä tehdään vain ma-pe. Olen ollut kohta kuusi vuotta työelämässä, enkä ole ikinä työskennellyt vain arkisin. Lisäksi nämä työajat olivat muistaakseni 8.00-16.00 ja 10.00-18.00. Siis aivan mahtavaa! Aamu kuuden vuorot ovat aina olleet mielestäni epämukavia. Toisaalta 00.15 ei ole myöskään kiva päästä töistä kotiin. Olen myös viettänyt viimeiset joulut, juhannukset, itsenäisyyspäivät jne. töissä, joten olisi kiva vaihteeksi nauttia näistä pyhistä. Tietenkin näistä kyseisistä päivistä on saannut tuplapalkan, mutta en ehkä ole enää niin sen perään. Haluan ensi juhannuksen olla mökillä! Olen myös innoissani ajatuksesta, että työskentelisin toimistossa. Voisi olla omissa vaatteissa, eikä asiakkaat näkisi minua. Ei haittaisi, vaikka olisi kuinka huono tukkapäivä. Kyllä, ihan odotan tällaista työtä. Voisinkin nyt laittaa vielä s-postia perään yhteen firmaan. Mehän olemme enää vajaa pari viikkoa Phnom Penhissä ja sitten voin aloittaa työt. Tämä miltei kolmen kuukauden loma alkaa pikkuhiljaa tulemaan korvista ulos. Odotan, että pääseen olemaan kodinhengetär, joka siivoaa, kokkaa, leipoo ja asettelee kukkia pöydälle. Haluan myös aloittaa kunnon kuntokuurin. Kuntosali, lenkkeily, jooga, terveellinen ruoka ja sitruunavesi astuvat arkeeni kun pääsemme Suomeen. Ja tosiaan ne työt. Haluan olla kunnon työmyyrä uudessa työpaikassani, virtaan sellaista energiaa! Tästä tulee mahtava kevät!