Sulkakynä

Joulu lähestyy hyvää vauhtia ja olen jotenkin onnistunut haalimaan itselleni joulufiiliksen! Paljon on toki tohinaa, kun joulun lisäksi pitää organisoida kolmen kuukauden reissua Aasiaan, sekä muuttaa osa tavaroista kellariin. Uskomatonta, että jo ensi viikolla muutamme pois asunnostamme ja alivuokralainen tulee tilalle. Paljon on siis tehtävää, mutta ainakin toistaiseksi teen kaikkea hyvällä fiiliksellä ja elän jouluisissa tunnelmissa. Nytkin minulla on maustekakku uunissa ja lasten glögiä mukissa. Nam! Varmasti stressikiirepaniikkikin iskee jossain vaiheessa, mutta nyt nautin joulun odotuksesta ja valmistuksesta. Ostin jopa linnuillekin talipalloja, onhan heilläkin joulu.

Huomenna aion mennä pitkän kauppalappuni kanssa ruokakauppaan ja ostaa kaiken mitä joulupöydässä toivotaan olevan. Minä olen tänä vuonna vähän niin kuin "jouluvastaava." Suunnitelen tarjoilun, aikataulun, kaupassa käynnit, kokkaamisen ja leipomisen. Tai poikaystäväni saa hoitaa lihan valmistamisen, mutta minä kannan suurimman korren kekoon. Olen yllättävän innoissani tästä!

Vaikka aionkin nauttia joulusta vierailemalla oman perheeni luona, sekä poikaystäväni perheen luona, täytyy tämän "uranaisen" töissäkin käydä siinä ohessa. Jouluaatto on onneksi kokonaan vapaa, mutta sen jälkeen ilahdutan taas ihmisiä kaupankassalla. Ilahdutan ensi torstaihin asti, sitten työsuhteeni päättyy ja olen vapaa lähtemään maailmalle. Hauskaa, että viimeinen työvuoroni on uudenvuoden aattona, on siis syitä poksautella skumppapulloja auki.

Ai niin, olen tänään saannut pakattua viisi jätesäkillistä vaatteitani! Hurraa, eli vaatehuoneemme on tyhjentynyt murto-osan! Tästä on hyvä jatkaa!

Ihanaa joulun odotusta kaikille!

Kiirettä on pitänyt viime päivinä, mutta samalla on tapahtunut paljon hyviä asioita. Paras uutinen on, että löysimme alivuokralaisen asuntoomme. Eli meidän ei tarvinnut viikko sitten irtisanoa tätä, eikä meillä ole suuria muuttopuuhia edessä. Huh. Toki me pakkaamme osan tavaroistamme häkkikellariimme, jotta alivuokralaisemme on mukavampi asettua taloksi. Ihan mahtavaa, että asunto-asiamme järjestyi näin hyvin. Olen hyvin onnellinen ja kiitollinen.

Toinen hyvä uutinen on, että meidän A-hepatiitti rokotteen resepti on vielä voimassa. Eli ei tarvitse muuta kuin hakea kyseinen rokote apteekista ja ottaa vuoronumero terveysasemalla, niin hoitaja pistää piikin käsivarteen. Simppeliä.

Kolmas hyvä uutinen on, että minulla ei ole enää kuin kolme viikkoa töitä ja viimeinen työvuoroni päättyy uutena vuotena klo 18.00. Riskinä oli, että työvuoroni päättyisi 00.15. Se olisi masentavaa uutena vuotena. Mutta nyt ehdin oikein hyvin mukaan uuden vuoden rientoihin ja nauttimaan vapaudestani. Ou jee.

Mutta jos jotain hyvää niin jotain pahaakin. Vaikka kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, minulla on silti aikamoinen stressi kaikesta. Stressaan helposti asioista muutenkin ja nyt minulla on kaikki stressit samaan aikaan: Muuttostressi, joulustressi, työstressi, matkastressi ja rahastressi. Minua miltei kauhistuttaa, kuinka paljon loppujen lopuksi joudumme pakkaamaan tavaraa laatikoihin ja sullomaan laatikot häkkikellariin. Tilaa ei nimittäin ole loputtomasti. Pitää myös pakata vaatteita mukaan Kambodzaan, eli kesävaatteet ei saa vahingossa mennä kellariin. Tämän pakkaamisprojektin voisi pikku hiljaa aloittaa, niin voi sentään rauhassa pakata. Voisi aloittaa vaikka huomenna.

Joulustressi kuuluu minun jouluuni. Missä joulua vietetään, keiden kanssa vietetään, millä budjetilla vietetään...On yllättävän haastavaa, kun elää parisuhteessa ja koittaa jouluaatto. Pitäisi olla molempien perheiden luona samaan aikaan ja koska tämä ei ole mahdollista, aina joku loukkaantuu. Edes vähän. Toisaalta kun juoksee kummankin perheen luokse samana päivänä, jouluaatosta tulee väkisinkin suorittamista. Miksi se jouluaatto on niin tärkeä? Onhan siinä vielä joulupäivä ja tapaninpäivä. Mutta niillä päivillä ei tunnu olevan merkistystä. ”Jouluaattona on tultava käymään”. Tämä on motto kummassakin perheessä. No, kaipa tuosta joulusta taas selvitään..

Työstressi ja rahastressi. Eihän minulla stressaava työ ole, mutta toivoisin saavani mahdollisiman paljon työtunteja, jotta palkkani kasvaisi. Toivottavasti saan kasattua rahaa tarpeeksi matkalle...Matkastressiä minulla ei oikeastaan varsin ole, kunhan vain saa hoidettua kaikki asiat ennen kuin lentokone nousee. Onneksi menen tänään kaksi tuntia aikaisemmin töihin, sekin on rahassa melkein 24€. Jes!

Lauantai 21.11.2015. Kaikki lähestyy. Joulu, uusivuosi, työsuhteen päättyminen, lähtömme Kambodzaan ja ennen kaikkea marraskuun loppu. Meillä on poikaystäväni kanssa vähän reilu viikko aikaa löytää vuokra-yksiöömme alivuokralainen tai joudumme irtisanomaan asuntomme. Yritän henkisesti valmistautua yksiömme luopumiseen. Rakastan tätä asuntoa, täällä on monta hyvää hetkeä vietetty. Toisaalta uskon meidän löytävän Suomeen palattuamme jonkun ihanan isomman asunnon, josta teemme meille kodin. Enemmän kaappitilaa olisi kieltämättä tervetullutta. Mutta jos löydämme tähän alivuokralaisen, ei tarvitsisi vielä sanoa heippa kodillemme. Saa nähdä kuinka käy, en viitsi stressata. Olen jättänyt tämän asian kohtalon käsiin.

Työsuhteeni päättyy reilun kuukauden kuluttua ja jos olemme siinä vaiheessa irtisanonneet asuntomme, tunnen itseni hiukan elokuvan päänäyttelijättäreksi. Nuori nainen, joka lopettaa työnsä, luopuu kodista ja karkaa elämänsä rakkauden kanssa Kambodzaan. Kambodzaan, missä aurinko ja seikkailut odottavat. Olen kiitollinen, että elämäni on totta. Minua ei huoleta lainkaan paluumme takaisin sen faktan kanssa, että olen työtön, koditon ja rahaton. Olenko tyhmä vai välinpitämätön? Ehkä jopa molempia, mutta takuuvarmasti myös ruskettunut ja henkisesti rikkaampi ihminen. Koska asioilla on tapana loksahtaa paikalleen, uskon etten jää loppuelämäkseni työttömäksi. Uskon myös meidän löytävän jostain asunnon. Ehkä yritän saada lisäksi opiskelupaikan. Kevät tuo varmasti kaikkea tullessaan.

Mitä teen sen miltei kolme kuukautta Kambodzassa? Koska en mene siellä töihin, minulla ei ole muuta kuin aikaa aurinkoisessa Phnom Penhissä. Tämä aika kannattaa siis käyttää hyväksi. Kuten olen joskus aiemmassa blogikirjoituksessani kertonut haaveilevani kirjailijan/kirjoittajan urasta, työstänpä siis tätä haavettani eteenpäin. Olen jo vilkuillut netistä ,mitä verkkokursseja silloin on käynnissä, sekä mihin kirjoituskilpailuihin voi osallistua. Joihinkin medioihin voi myös lähettää omia kolumnejaan ja toki pidän aktiivisesti blogiani yllä. En tietenkään tiedä johtaako nämä pikku projektini mihinkään, mutta haittaa siitä ei voi olla. Kirjoita, elä, lue. Tällä mennään.

Toinen mitä työstän reissullani, on englanninkieleni. Kaivan kansainvälisen papupatani esiin ja puhun mahdollisimman paljon englantia. Tavoitteenani on, että kun koneemme laskeuttuu Helsinki-Vantaalle, puhun parempaa englantia kuin nyt. Mahtavaa!

Toki meinaan myös urheilla, ottaa aurinkoa, syödä hyvin, juoda, mennä ehkä jollekin kokkauskursille, vähän shoppailla ja juosta torakoita pakoon. Olen niin innoissani reissustamme!