Vuosi sitten päätin, että tästä tulisi hyvä vuosi. Olin aloittamassa uutta duunia, ostamassa ensimmäistä asuntoani, uudelleenkotiutumassa Suomeen. Olin sinkku, ja rehellisesti pystyin sanomaan olevani varsin tyytyväinen olotilaani. Minulla oli jonkun verran kavereita, ja muutaman vaikean vuoden jälkeen oli ihan hyvä välillä erakoitua. En tehnyt mitään sen kummempia lupauksia, en asettanut muita odotuksia kuin että vuodesta pitää tulla hyvä. Olin luopunut niistä tavotteista, mitä joskus olin asettanut kolmeenkymppiin mennessä.
Viimeinen vuorokausi starttaa kohta; hyvä aika katsoa taaksepäin ja arvioida mennyttä vuotta.
* Duuni on mennyt hyvin, viihdyn, olen tutustunut ihmisiin. Ensi vuosi tuo lisää haasteita sen osalta.
* Asunto on viihtyisä, kodikas, kauniisti sisustettu. Lainaakin olen pikkuisen ehinyt vuodessa lyhentämään; se jos mikä tuntuu saavutukselta!
* Kavereita, ja ystäviäkin, on tullut lisää enemmän kuin olisin voinut kuvitella, ja toukokuiset 30-vuotisjuhlani osoittivat, kuinka uskomattomia ystäviä minulla todella on, sekä täällä että Irlannissa.
* Kuulin ensimmäisenä kälyn kolmannesta raskaudesta, pystyin viettämään enemmän aikaa vanhempien veljenpoikien kanssa, ja joulukuun alussa pääsin pitämään uusinta tulokasta sylissä muutaman päivän ikäisenä – sitä en edellisten jamppojen kohdalla päässyt kokemaan.
* Tapasin miehen, rakastuin, ja nyt on asuttu yhdessä viisi kuukautta. En etsinyt mitään, en odottanut mitään, mutta lopputulos on jotain enemmän kuin olisin uskaltanut toivoakaan.
Olin väärässä. Tästä ei tullut hyvää vuotta – tästä tuli loistava vuosi. Kiitokset kaikille, jotka ovat olleet osa sitä; uudet kujeet ensi vuonna!
Hyvää uutta vuotta!