Mun lasten ympärillä on jonkin verran hippihenkisiä maailmanparantajia…mutta nyt pääsiäisen olivat Mikkelissä isänisän ja hänen vaimon luona. Lapset vaan eivät ole tottuneet sellaisiin toisten tylyttäjiin, etenkin mun poika oli hyvin ahdistunut koska tällä vaimolla on sellainen tyyli että pitää sättiä muita koko ajan. Lapsista hän tykkää ja hemmottelee lahjoilla, mutta muuten sitten saattaa vähän kiroillakin.
Mutta mä taas koen terveellisenä tämän ympäristön vaihdoksen, ihan sen vuoksi että saavat realiteetteja…ei sellaisilta tytyttäjiltä voi välttyä esim. työelämässä, niitä riittää. En mä kokisi sitä hyvänä että eristäisin muksuni kaikilta niiltä jotka sattuvat olemaan kriittisiä muita kohtaan. Lapsia tämä papan vaimo kuitenkin kohtelee hyvin ja sen he myönsivätkin.
Mutta oli se silti aika huolestuttavaa miten vahvasti mun poika reagoi…kun ei vaan voi valita ympärilleen pelkkiä ihania ihmisiä. Mutta täytyy katsoa jatkossa…he kuitenkin haluaisivat kuitenkin aina mielellään ottaa lapsia kylään ja pidän kovasti tästä lasten papasta joka on hyvin mukava ja leppoisa ihminen. Mutta jos tosiaan etenkin poika on noin ahdistunut, pitää tarkkailla tilannetta ja nostaa kissa pöydälle.
Tosin lapset ovat pyytäneet etten vielä juttelisi asiasta koska pelkäävät tämän naisen pahastuvan. Mutta jos seuraava käynti aiheuttaa yhtä voimakkaita tunteita, asia on pakko selvittää muutenkin kuin juttelemalla vain lasten kanssa.