Kuten kaikilla minunkin parisuhteeni meni alussa aivan mahtavasti eikä soitä tuntunut puuttuvan mitään. Naimisiin mentiin 8kk:n päästä tapaamisesta ja elämä hymyili.
Neljä vuotta sitä onnea kesti hyvin ilman mitään sen suurempaa tuskaa kunnes esikoinen syntyi alkoi jo hieman takuta parisuhdekin mutta niistä selvittiin kuitenkin yli parisuhdeterapian avulla.
Kun parisuhde oli saatu paikattua ostimme omakotitalon jotta saisimme lapsellemme oman kodin. Puoli vuotta muuton jälkeen alkoi oikein epäonni iskeä kunnolla, ensin ajoin kolarin tyttäreni kanssa josta lapsi selvisi säikähdyksellä ja minä ruhjeilla naamaan. Uusi auto meni lunastukseen ja kolme päivää kolarin jälkeen talossamme todettiin laaja vesivahinko ja muutto tuli eteen ja siitä alkoi elämäni kauhein vuosi.
Parisuhteemme alkoi oikein huolella rakoilla koska vaimoni suuttui aina ties mistä pienestä ja mitättömästä asiasta josta tuli sitte ilmiriita mutta riidat ei ikinä ollut fyysistä kontaktia vaan huutamista ja raivoamista.
Selvisimme kuitenkin jotenkuten syksyyn kunnes saimme tietää että saamme toisen lapsen ja pääsimme uudelleen omaan kotiin jossa oli täysi remontti tehty. Mutta kun pääsimme muuttamaan takaisin niin alkoi myös riidat uudelleen pahempana kuin aikaisemmin vaimo alkoi käyttämään jo fyysistä väkivaltaa mua kohtaan, yritti lyödä, potkia ja heitellä tavaroita minua kohti. Aluksi ajattelin että tämä kaikki johtuu vain hormooneista kun vaimo oli raskaana, mutta asia ei ollutkaan ihan niin. Laitoimme avioero paperit menemään tammikuussa ja minä muutin hetkeksi muualle asumaan mutta palasimme yhteen pienen tauon jälkeen.
Huhtikuussa toisen tyttärenme syntymän jälkeen alkoi taas nousta riitapiru vaimolla esiin pahempana kuin koskaan, siitä alkoi viimeiset todella raskaat ja vaikeat 2 kuukautta jonka jälkeen minä sanoin vaimolle että tästä yhteiselosta ei tule yhtään mitään ja että minä en jaksa enää olla sun räsynukke jota voi kohdella kuin täyttä paskaa, sillä on mullakin sentään tunteet ja omat mielipiteet mitkä on haudattu aikaisemmin vaimon toimesta, mutta tällä kertaa en aikonut antaa hänen kohdella minua kuin räsynukkea vaan ilmoitin että eromme on nyt lopullista. Josta vaimo suuttui ja alkoi syyttämään minua siitä että jätän hänelle lapset yksin jotta minä pääsen viettämään sinkkuelämää. Sanoin vaimolle että en halua erota lapsista tai karata vastuuta vaan erota sinusta koska yhteiselosta ei valitettavasti monien tuskaisen ja riitaisien kuukausien jälkeen tule yhtään mitään. No ei mennyt kuin kaksi viikkoa erosta kun vaimolla oli jo uusi mies kainalossaan ja sängyssä.
Nyt viimeisten kahden viikon aikana on tapahtunut todella paljon josta riittäisi vaikka kirjan verran kerrottavaa mutta lyhykäisyydessään minä olen saanut harjanvarresta ex-vaimolta ja nyrkillä ex-appiukolta päähän ja kaiken kukkuraksi ex-vaimo ei anna minun tavata lapsiani vain siksi että saisi kiusattu ja kiristetty mua lapsien avulla. Vaikka olemme tehneet jo tapaamiset lastenvalvojalla, mutta exää asia ei haittaa silti hän estää tapaamiset. Tästä asiasta ollaan menossa pian käräjille riitelemään.
Ensi viikolla avioeromme astuu lopullisesti voimaan kun käyn täyttämässä toisen ja viimeisen lapun avioerosta, sitten meillä ei ole enää muuta yhteistä kuin 2 lasta.