Nyt kun Suomessa on kurja taloustilanne ja kovaa työntekoa sekä asennetta vaadittaisiin kaikilta kansalaisilta, herää kysymys: Miksi ahkeruus on tälle valtiolle kirosana? Opiskelijat eivät saa tienata (olla ahkeria) koulun ohella kuin hyvin vähän ja satunnaisesti. Jos on ahkera ja käy esimerkiksi töissä viikonloppuisin ja iltaisin koulun ohella – siitä rangaistaan viemällä opintotuet pois. Työssäkäyvät eivät saa tehdä paljon töitä yhdessä tai parissakin eri työpaikassa, esimerkiksi säästääkseen unelmiensa kotiin tai uuteen autoon. Jos tekevät paljon töitä – siitä rangaistaan verottamalla (veroprosentti voi nousta jopa 70% joka tekee esim. kahden työn tekemisestä kannattamatonta). Yrittäjällä ei ole motivaatiota kasvattaa yritystään. Miksi kasvattaisi, kun ainut ketä siitä hyötyisi (niin yrittäjän henkilökohtaisen kuin yrityksenkin verotuksen vuoksi) olisi valtio? Ellet sitten ”kikkailisi” ja siirtäisi yrityksen kirjoja esim. ulkomaille, mihin itse asiassa nykysysteemi yrityksiä kannustaa ja houkuttelee. Milloin tämän maan kansanedustajat ja päättäjät ymmärtävät, että raha ei tule riistämällä kansalaisilta ja yrityksiltä – vaan hieman löysäämällä sitä todennäköisesti tulisi huomattavasti enemmän. Yritykset maksaisivat jatkossa veronsa Suomeen muiden maiden sijaan ja ihmiset (niin yrittäjät, työntekijät kuin opiskelijatkin) saisivat jälleen olla ahkeria ja tehdä paljon töitä kannustavasti. Erityisen tärkeää nyt, kun suuret ikäryhmät jäämässä eläkkeelle. Raha motivoi ja mahdollisuudet antavat virtaa tehdä, luoda ja kehittää lisää. Ahkera työ luo lisää työtä ja työpaikkoja. Raha lähtee liikkumaan ja näin myös valtio hyötyy. Yritykset eivät ole niitä riistäjiä – valtio on!
Ahkeruudesta siis rangaistaan, mutta yrittäjien kohdalla tämä voi olla kohtalokasta mikäli yrityksellä huonompi ajanjakso, yrittäjän henkilökohtaiset syyt (esim. sairastuminen) tai olet yrittäjänä vasta alkutaipaleella, koska yrittäjällä ei ole tällä hetkellä kunnollista sosiaaliturvaa.
[b]Tuki yritystoimintaan[/b]
Ensin haluan lähteä ihan yrittäjäuran alkupäästä ja siihen liittyvästä starttirahasta. Henkilökohtaisesti itselleni ja yhtiökumppanilleni ei starttirahaa myönnetty, koska haimme tätä vasta jo perustettuamme yrityksen. Toki myönnän, että meidän olisi pitänyt osata ottaa asiasta paremmin selvää, mutta nuorina ja kokemattomina luulimme että ensin pitää näyttää yrityksen olemassaolo, jotta sille voidaan tukea myöntää. Kuten loogisesti ajateltuna ehkä tulisikin olla.
Vaikka itse en alkutaipaleella starttirahasta hyötynyt, toivon kuitenkin kanssayrittäjilleni muutosta. Starttirahaprosessia ja ehtoja tulisi helpottaa. Haet starttirahaa ja odotat valmiin liikeideasi kanssa (ilman yritystoiminnan käynnistämistä) tuen myöntöä (jos sitä sinulle tullaan edes myöntämään). Miksi en voi käynnistää liiketoimintaani jo hakuprosessin aikana? TE-toimistohan arvioi liiketoimintani kannattavuuden joten tiedän riskin tuen saantiin kumminkin olevan olemassa. Samoinhan ne riskit ovat yritystoiminnassa aina olemassa, tuen kanssa tai ilman.
Lisäksi starttirahaa saadaksesi sinun täytyy olla työtön tai luvata siirtyä palkkatöistä päätoimiseksi yrittäjäksi, eli et voi olla esimerkiksi osa-aikaisesti toisen palveluksessa aloittaessasi yritystoiminnan. Toki ymmärrän, että tällä edellytyksellä halutaan täysi panostus oman yritystoiminnan kannattavuuteen sekä toiminnan käynnistämiseen, mutta lähestulkoon aina yritystoiminnan käynnistäminen (vaikka panostus kuinka kova) ottaa rahallisesti huomattavasti enemmän kuin antaa ja menee hyvän aikaa ennekuin pystyt minkäänlaista palkkaa yrityksestäsi nostamaan.
Vaikka minulle sitten lopulta starttiraha myönnettäisiin, tarkoittaisi se summallisesti vain noin 700 – 1 120 euroa kuukaudessa – miinus verot, joten mielestäni on kohtuutonta kieltää yrittäjän muut mahdolliset ns. pienet purot jotka yrittäjä käyttäisi joko oman yritystoiminnan kasvuun tai omiin pakollisiin kuluihinsa.
Yritystoiminnan jatkuvuuden kannalta yrittäjä tarvitsisi rahallista tukea myös tiukempina ajanjaksoina. Yrittäjällä ei ole tällä hetkellä mitään alarajaa omiin tuloihinsa. Jos yrityksellä on huono ajanjakso ja yritys ei pysty kaikkien kiinteiden kulujen ja pakollisten maksujen jälkeen maksamaan yrittäjälle palkkaa, ei yrittäjä saa apua mistään, vaan jää ilman toimeentuloa. Vaille kaikkea sitä, mistä hyvinvointivaltion kerrotaan koostuvan.
Toisena esimerkkinä haluan työllistäjänä tuoda esille: kun yritys palkkaa työntekijän, on se yrittäjälle aina kallis investointi. Tähän ehdotuksena: yritys saisi tietyksi ajanjaksoksi tukea uuden työntekijän kiinteisiin kuluihin, ei pelkästään siis työttömien työnhakijoiden kohdalla. Tällöin yrittäjän kynnys palkata uusi työntekijä alenisi ja työttömyysprosentti pienenisi.
Myös karenssiaika (4kk) yritystoiminnan loppuessa on älytön! Jos yritystoiminta loppuu, miten ja miksi yrittäjän pitää pystyä elämään neljä kuukautta ilman toimeentuloa?
[b]Yrittäjän sosiaaliturva & YEL-maksu[/b]
YEL-maksut ovat pienyrittäjälle kohtuuttoman suuri kuluerä kuukaudessa (2015 = alle 53-vuotiaalla 23,70 % ja 53 vuotta täyttäneellä 25,20 %). Vahvistettu YEL-työtulo määrää yrittäjälle maksettavan sairaus-, äitiys- ja isyyspäivärahan sekä vanhempainrahan määrän. Kysymys kuuluukin, kuinka monella pienyrittäjällä on varaa maksaa YEL-maksua todellisen työtulon mukaan?
Jos YEL-työtulo on esimerkiksi 15 000 €/v. joka tarkoittaa 1250 euroa kuukautta kohden on pelkkä YEL-maksu 296,25 euroa kuukaudessa (alle 53-vuotiaat)! Verotkin jäi vielä tuosta kuukausiansiosta vähentämättä eli käteen jäävällä osuudella ei paljon hurrata. Juurikin tästä syystä yrittäjän sosiaaliturva ei tulisi perustua YEL-ansiotuloon vaan yrittäjän todelliseen vuosituloon mikäli vuositulot suuremmat kuin ilmoitettu YEL-työtulo.
Yrittäjä ei jää esimerkiksi sairaslomalle kuin aivan pakkotilanteessa, joten en usko että kukaan yrittäjä nostaa aiheettomasti sairauspäivärahaa KELA:lta. Päinvastoin. Kun pienyrittäjä sairastuu niin, ettei kykene työhönsä tarkoittaa tämä pahimmassa tapauksessa sitä, että ovet ovat kiinni ja työt seis sairauden ajan. Jos kyseessä vakavampi sairaus, onnettomuus tai esimerkiksi äitiyslomalle jäänti, voi vähäisen toimeentulon lisäksi koko yritystoiminta kaatua.
Myöskään yrittäjäpuolison yrittäjyys ei voi olla puolison tuen saamisille esteenä, tämähän aivan naurettava säädös – pelkästään että olet yrittäjä olet vastuussa koko perheen toimeentulosta! Ai niin, onhan tähän poikkeus ja se poikkeus riippuu siitä kenet saat käsittelijäksi. Eli se että saako yrittäjän puoliso tukea on täysin yhden ihmisen varassa, henkilön joka hakemuksen käsittelee. Vaikka sitten lopulta pitkän väännön jälkeen tuki myönnettäisiin, voi käsittelyaika olla venynyt jopa kahteen vuoteen. Onpa reilua yrittäjän puolisoa kohtaan, että tämä joutuu olemaan parikin vuotta ilman tukia, vain koska puolisolla olemassa y-tunnus.
Itse en ole valtiolta muuta rahallista tukea yrittäjäuraani saanut, paitsi opiskeluaikana opintotukea josta siitäkin suurimman osan maksoin takaisin kun silloiset työtulot ylittävät opintotukeen asetetun alhaisen tulorajan (opiskelun oheinen palkkatyö). Maksanut sen sijaan kyllä olen, aikonaan palkansaajana ja nyt viimeiset kuusi vuotta yrittäjänä.
Yrittäjän sosiaaliturva voi kuulostaa pelkältä menoerältä, mutta mielestäni näihin kohtiin puuttumalla ja yrittäjän sosiaaliturvaa parantamalla ehkäistään pienyrittäjien yritysten kaatumista ja tällöin myös työttömyyttä. Yrittäjän saadessa tukea vaikeina ajanjaksoina, toiminnan käynnistämiseen tai esimerkiksi tukea uuden henkilön palkkaukseen, auttaa se yrittäjää yrityksen toiminnan kasvussa, joka vääjäämättä luo lisää työllisyyttä Suomeen.
”Tilastokeskuksen tietojen mukaan tammi-joulukuussa 2014 pantiin vireille 2 954 konkurssia, Henkilökunnan määrä konkurssiin haetuissa yrityksissä oli kaikkiaan 14 126. ”
Joten eikö nyt vihdoinkin löydettäisi eduskunnassa näihin ongelmiin ratkaisut ja kohennettaisi pienyrittäjien asemaa Suomessa?
Oikeilla päätöksillä se on meidän kaikkien etu.
Ystävällisin terveisin
Tessa, 26-vuotias pienyrittäjä, Uusimaa