[B]Olen 29-vuotias sinkkunainen. Taidan olla tavallista herkempi. Onko normaalia, että minua alkaa itkettämään jos mies koskettaa minua? En voi sille mitään, ja tämä tapahtuu silloin, jos koen miehen läheisyyden ihanaksi. Kerran eräs mies pelästyi tai hämmentyi reaktiotani ja käveli ulos, kun tämä tilanne oli johtamassa muuten petipuuhiin. Minulle itku on normaalia, mutta joillekin se saattaa olla hämmentävää.
Miesten reaktion pelkäämistä enemmän minua kiinnostaa tietää, miksi minua alkaa itkettää läheisyyden hetkinä?
Parisuhdehistoriastani mainittakoon sen verran, että minulla on kaksi vuoden suhdetta takana, sekä lukuisia lyhyempiä säätöjä, joissa olen myös paljolti hakenut seksin kautta rakkautta.[/B]
[I]Nainen, 29[/I]
Kiitos puhuttelevasta kysymyksestäsi.
Pohdit, miksi sinua alkaa itkettää läheisyyden hetkinä. Mainitset myös viestisi lopuksi, että sinulla on kaksi vuoden kestänyttä aiempaa suhdetta sekä lukuisia lyhyempiä ”säätöjä”, joissa olet paljolti hakenut seksin kautta rakkautta. Voisiko tuo viimeinen virkkeesi sisältää jotain vihjeitä kysymyksesi vastaukseen? Ajattelisin, että olet vähintäänkin oikeilla jäljillä.
Fyysinen läheisyys, koskettaminen, hyväilyt, sylissä pitäminen aktivoivat myös lasta meissä. Ne ovat aikuisten maailmassa tilanteita jossa voimme heittäytyä hetkeksi olemaan myös lapsia. Ne saattavat nostaa meissä esiin monenlaisia tunteita, joilla voi olla juuret omassa taustassamme, historiassamme. Puhut itkusta, joka tulee silloin kun koet miehen läheisyyden ihanaksi. Minkälaista tuo itku on? Tuntuuko se hyvälle vai huonolle? Onko se enemmän ahdistunutta, surullista vai onnellista itkua? Onko niin, että itku on ongelma sinulle vai onko ongelma pikemmin se, että kumppanit pelästyvät tai hämmentyvät siitä? Huomaan, että kysymyksesi herättää minussa monia kysymyksiä. Kun vastaat mielessäsi kysymyksiini, toivon, että se voisi johdattaa sinua itkusi lähteelle.
Miksiköhän olet hakenut rakkautta seksin kautta? Se saa minut miettimän, että onko sinua riittävästi rakastettu, pidetty sylissä ja hyvänä, kun olit pieni. Aktivoituuko toisen ihanassa kosketuksessa joku kaipauksesi? Joskus toisen ihmisen hellä ja hyvä kosketus saattaa aktivoida meissä surun ja kaipauksen siitä, että meitä ei ole aiemmin riittävästi rakastettu. Toisen ihmisen fyysinen kosketus ja läheisyys voivat myös muistuttaa meitä yksinäisyydestämme. Saatamme myös kaivata menetettyä rakkautta, esimerkiksi vanhempaa, jonka sylissä oli turvallista ja hyvä olla. Itkun lähteitä voi olla lukuisia.
Turvallisessa parisuhteessa meidän on mahdollista saada läheisyyttä ja hoivaa, josta ehkä olemme jääneet omassa taustassamme paitsi. Siksi tuntuu hyvältä ajatus, että voisi rauhassa itkeä kaipauksiaan tai surujaan kumppaninsa läheisyydessä. Se on haavojamme korjaavaa. Toisaalta parisuhteen seksuaalisuus ja läheisyys ei voi olla vain seksuaalisen läheisyyden kautta rakkauden, hyväksytyksi tulemisen ja turvallisuuden tankkausta. Olisi hyvä, jos oppisimme paremmin tuntemaan itseämme ja sitä, mitä kumppaniltamme kaipaamme ja tarvitsemme. Silloin meidän on helpompi kertoa tarpeistamme ja oppia pyytämään niitä myös muuta kautta. Jos kumppani ei tiedä miksi itket, se on ilman muuta hänelle vähintään yhtä hämmentävää kuin sinulle itsellesi. Siksi kysymyksesi itkusi lähteestä on tärkeä. Vastaukseni sisälsi paljon kysymyksiä. Toivottavasti ne kuitenkin auttavat sinua eteenpäin.
Toivon, että löydät itsellesi kumppanin, jolle voit turvallisesti näyttää ja kertoa tunteitasi ja jonka ihanassa läheisyydessä saisit rauhassa myös itkeä.
Hyvää jatkoa Sinulle!
[I]perheneuvoja Helena[/I]