Miehen lukuisat syrjähypyt selvisivät raskausaikana

[b]KYSYMYS: Sain tietää avomiehen syrjähypyistä esikoista odottaessani. Olen 33-vuotias nainen ja mieheni minua 10v vanhempi. Olemme molemmat korkeasti koulutettuja ihmisiä; minä työskentelen kunta-alalla Suomessa ja mieheni merenkulkualalla ulkomailla, ollen täten välillä kaksikin kuukautta putkeen pois kotoa. Keskinäinen luottamus on siis näin osa-aikakaukosuhteessa olennainen osa suhdettamme. Olemme tunteneet toisemme pitkään ja lyhyesti seurustelleet kerran vuosia sitten. Tuolloin kesän mittainen parisuhde kaatui siihen, etten pitkän sinkkukauden jälkeen itse oikein osannut olla oma itseni parisuhteessa ja mies tuskastui, kun ei saanut minusta mitään irti. Välimme säilyivät kuitenkin ystävällisinä, välillä läheisinäkin, ja olimmekin toisinaan paljonkin tekemisissä keskenämme aina v. 2012 asti, jolloin rakkaus roihahti todenteolla. Viime vuonna ostimme yhteisen omakotitalon. Samana vuonna suhdettamme ryöpytti hänen tietokoneeltaan tekemäni löytö, josta siis pornon (mikä sinänsä ei ollut minulle yllätys eikä minua juuri hetkauttanut) lisäksi löytyi paljon kuvia hänen vähäpukeisista tytöistä, joiden epäilin olevan hänen työkavereitaan. Järkytyin ja kyselin syytä tähän, johon mies väitti kivenkovaan kuvien olevan tuntemattomista ihmisistä. Käyttötarkoitus kuville oli miehen mukaan sama kuin pornolla, ja lähentymisen eleenä ostin hänelle itse pari dvd:tä mukaan seuraavalle työreissulle. Myöhemmin minulle kuitenkin selvisi, että olin itse ollut oikeassa ja kuvat oli kopioitu tietokoneelle tyttöjen itse netissä julkaisemista kuvista. Mies oli siis valehdellut minulle, mutta koska suhteemme oli tuosta talvimyrskystä selvinnyt, en halunnut enää lähteä asiaa kaivelemaan, vaan päätin tästedes luottaa häneen ja annoin olla. Viime keväänä tulin suunnitellusti raskaaksi ja olimme molemmat asiasta todella innoissamme. Heinäkuussa meille hyvin tavallisen riidan päätteeksi vanhat epäilykset kuitenkin nostivat päätään ja pengoin hänen tietokoneensa läpi. Tällä kertaa löysin hänen puhelimella kuvaamiaan videopätkiä, joissa hän harrastaa seksiä maksullisten naisten kanssa ulkomailla töissä ollessaan. Videot oli kuvattu alkuvuonna. Kertoessani miehelle tietäväni hänen olleen uskoton, hän kielsi aluksi kaiken, ja myönsi asian vasta, kun kerroin nähneeni videot. Hänen ainoa puolustuksensa asiaan oli se, että naiset olivat maksullisia eikä mitään tunteita ollut pelissä, ja että tapaukset olivat ennen raskaaksi tuloani. Syy oli kuulemma ainoastaan seksin tarve. Hän sanoi olevansa erittäin pahoillaan, mutta käytännössä osoitti sen lähiviikkojen aikana ainoastaan pysymällä paljon pois kotoa harrastustensa yms. parissa. Eniten mieltäni kalvoi se, että keskusteluja käydessämme mies valehteli edelleen vanhasta työkavereitansa koskevasta kuva-asiasta, vaikka jo itse tiesin totuuden toiseksi. Ensishokin laannuttua ajattelin, että tulevan lapsemme kannalta minun on parasta vielä antaa miehelle mahdollisuus. Loppukesä oli meille aurinkoinen ja iloitsimme odotuksestani yhdessä, vaikka mieltäni tasaisesti kaihersikin miehen uskottomuus. Nyt hän on kuitenkin lähtenyt takaisin töihin, tälläkin kertaa kahdeksi kuukaudeksi ja minä puolestani olen palannut takaisin ajatuspolkuun siitä, olisiko kuitenkin parempi erota. Mies ei ole missään vaiheessa halunnut erota eikä menettää minua, ja lupasi vielä töihin lähtiessään, ettei enää satuttaisi minua. En kuitenkaan enää itse tiedä, mitä tällaiseen osa-aikakaukosuhteeseen jää, kun siitä ottaa luottamuksen pois? Millä konkreettisilla keinoilla pystyisin rakentamaan luottamuksen uudestaan? Käyn läpi syyllisyyden tunteita sen suhteen, että erotessani riistän lapseltani mahdollisuuden ydinperhearkeen, mutta tuskin lapsi sellaista osaa kaivata, mitä ei ole kokenutkaan? Tulevaisuus pelottaa, ei pelkästään taloudellisesti vaan myös henkisesti. Pikkuvauva-aika on rankkaa yhdessä tai yksin, mutta kummassa päästäisin itseni helpommalla?[/b] [i]Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla[/i] [b]VASTAUS:[/b] Kiitos kirjeestäsi. Sinua on satutettu kipeästi. Uskottomuus iso kriisi parisuhteelle. Se rikkoo luottamuksen, joka on niin olennainen osa parisuhdetta. On hyvin tärkeää työstää asiaa ja sen herättämiä tunteita, etteivät ne jäisi käsittelemättä – näin riippumatta siitä, jatkatteko yhdessä vai päädyttekö eroon. Kirjeestäsi sain käsityksen, että asian käsittely on vielä kesken: ymmärsin että puolisosi pikemminkin vetäytyy siitä. Sinä taas yrität löytää itsestäsi keinoja rakentaa luottamus uudelleen. On ensiarvoisen tärkeää, että puolisosi kantaa vastuun teoistaan ja osoittaa sen myös käytännössä lähtemällä työstämään asiaa yhdessä kanssasi. Uskottomuuskriisin purkamisessa on puolison oltava avoin ja rehellinen, jotta ”paraneminen” voi alkaa: että haavasi saisivat hoitoa ja että ymmärtäisitte kumpikin miten tähän kriisiin on ajauduttu. Kerroit että puolisosi ”osoitti olevansa pahoillaan käytännössä olemalla poissa kotoa”. Eikö olisikin parempi tehdä pikemminkin päinvastoin: ryhdyttävä keskustelemalla etsimään yhteyttä ja luottamusta? Mietit myös millaisin konkreettisin keinoin voisit rakentaa luottamuksen uudelleen. Yksin et siihen pysty. Puolisosi tulee olla mukana täysipainoisesti. Jos hän ei sitoudu ”paranemisprosessiisi”, luottamus ei rakennu uudelleen. Pienikin ele, joka herättää epäluottamista (ja jonka ei edes tarvitse liittyä uskottomuuteen) voi laukaista sinussa samat tunteet kuin silloin, kun sait tietää uskottomuudesta. Myös puolisosi itsensä kannalta on tärkeää että käytte asiaa läpi – mieluiten ammattiauttajan kanssa. Kipusi, surusi ja pettymyksesi on saatava tulla kuulluksi. Sanoit puolisosi uskottomuuden syyn olleen seksin tarve. Seksuaalisuus on erottamaton osa jokaista ihmistä. Joskus on kyse riippuvuudesta, joka näkyy seksuaalisuuden alueella – mietin voiko puolisosi tapauksessa olla kyse riippuvuudesta? Joka tapauksessa hänen työnsä luonne (matkatyö) siis herättää sinussa pelkoa uskottomuuden toistumisesta. Olisiko hän ollut uskoton, jos työ ei olisi vienyt häntä pois kotiympäristöstä? Mikä vaikutus on työyhteisön kulttuurilla suhteessa uskottomuuteen? Voisitko luottaa häneen paremmin, jos hän ei olisi matkatyössä? Kiinnitän vielä huomiota nimimerkkiisi ”Kipeitä päätöksiä pikaisella aikataululla”. Tulkitsen sen niin että lapsen syntymän ja pikkuvauva-aika painaa päälle ja koet että joudut siksi tekemään päätöksen nopeasti. Luottamuksen rakentuminen ja uskottomuustrauman käsitteleminen vaativat kuitenkin aikaa. Oletteko hakeneet ulkopuolista apua ammattiauttajalta? Koetko että vielä voisi olla mahdollista käsitellä puolisosi uskottomuutta siten, että yhteys ja luottamus palautuisivat välillenne? Haavasi ovat syvät. Jos kuitenkin pääsette käsittelemään kriisitilannettanne ja pääsette siitä yhdessä eteenpäin, suhteenne voi parhaimmillaan syventyä ja parantua. Työtä on kuitenkin tehtävä sen eteen ja suosittelen teitä ottamaan prosessiinne mukaan ammattiapua! [i]Olli, perheneuvoja[/i]