Missä vaiheessa pitäisi olla rakastunut?

[B]Olen eronnut pitkästä avioliitosta. Lähes 20 vuotta liittoa kesti, kunnes vaimo ilmoitti muuttavansa pois, joten erosimme. Eromme jälkeen seurustelin 36-vuotiaan naisen kanssa. Alku meni hyvin, olin ihastunut, ehkä jopa rakastunut. Puolen vuoden seurustelun jälkeen riitelimme paljon. Paljon ei oikeasti ole paljon, mutta paljon verrattaen ex-vaimon kanssa riitelyihin. Lopetimme seurustelun 7-9 kuukauden yhdessäolon jälkeen. Erosimme välissä ja aloimme uudestaa seurustelemaan, mutta nykyisin olemme vain ystäviä. Joskus chattailemme. Nyt seurustelen 44-vuotiaan naisen kanssa. Olemme seurustelleet 10 kuukautta ja meillä on mennyt hyvin. Voisi sanoa, että jopa oikein hyvin. Hän on aivan ihana ja herttainen. Haluan olla hänelle luotettava ja uskollinen. Uskomme molemmat Jumalaan. Minua askarruttaa se, että en koe olevani rakastunut (vieläkään). Tuskinpa löydän ihanampaa, mukavempaa, huumoritajuisempaa naista kuin hän on. Kannattaako/pitääkö minun jatkaa suhdetta ja odottaa rakastumista (onko se tunne edes tarpeellista?), vai pitääkö vaan haluta rakastaa ilman tunnetta (joka voi sekin mennä kyllä ohi, kun aika kuluu)?[/B] [I]Mies, 43[/I] Hei, Sinulla on kokemus pitkästä avioliitosta. Oliko siinä rakkautta? Ilmeisesti oli. Kysymyksestäsi saa sen käsityksen, että vaimosi halusi erota, tai ainakin muuttaa erilleen. Entä sinä? Mitä sinä halusit? Eron jälkeen pystyit joka tapauksessa uuteen suhteeseen, olit ihastunut, jopa rakastunut. Mutta se oli erilaista kuin pitkässä avioliitossasi. Riidatkin olivat erilaisia. Voi olla, että tuo päättynyt seurustelusuhde oli kuitenkin sinulle tärkeä erosta toipumisenkin kannalta, vaikka se sitten päättyikin. Sait ainakin ystävän! Sitten tämä nykyinen suhde. Sehän kuulostaa oikein hyvältä: teillä menee hyvin, hän on ihana ja herttainen, mukava ja huumorintajuinen. Sinä haluat olla hänelle luotettava ja uskollinen. Lisäksi teillä on vielä yhteistä arvopohjaa; usko Jumalaan. Kaikki tuntuisi olevan hyvin, jopa erinomaisesti. Kuitenkin sinua askarruttaa, että et koe olevasi rakastunut. Mihin vertaat tätä tunnetta? Siihen mitä sinulla oli ex-vaimosi kanssa vai tähän edelliseen suhteeseesi? Silloin olit ihastunut, ”ehkä jopa rakastunut”. Joskus, usein – tai itse asiassa aina – on vaikeaa aloittaa uutta suhdetta noin pitkän avioliiton jälkeen kuin teillä oli. Ero ei ole vain sitä, että muuttaa pois, tai sitä että siitä on virallinen päätös. Tunnetason eroaminen vie aikansa. En tiedä missä vaiheessa olet tässä prosessissa. Mietit nyt: ”pitääkö jatkaa… pitääkö haluta rakastaa…”. Ei pidä eikä tarvitse. Mitä on rakastuminen ja mitä on rakkaus? Suhde voi olla hyvä ja siinä voi olla paljon rakkautta, vaikka se ei alkaisikaan voimakkaasta rakastumisen tunteesta. Rakkaus on paljon enemmän kuin tunne: se on välittämistä, joka ilmenee arkisina tekoina. Se ilmenee sitoutumisena: haluaa olla toiselle luotettava ja uskollinen. Aivan niin kuin kirjoitit. Eikö se ole rakkautta parhaimmillaan? Tai se tunne, että ei ole ihanampaa naista kuin hän. Tärkeintä nyt olisi, että kysyisit itseltäsi: mitä minä haluan. Mitään pakkoa tai velvollisuutta ei ole. Jos päätät jatkaa, se on vapaaehtoinen valintasi. Mieti mikä on sinulle tärkeää. Jos tärkeää on voimakas rakastumisen tunne, niin silloin tuskin kannattaa jatkaa tätä suhdetta, missä sitä ei ole. Jos tärkeää on se, mitä teillä on, niin miksi heittäisit sen pois. [I]Perheneuvoja Heikki[/I]