Mustasukkaisuus vaivaa

[b]KYSYMYS: Olen 27-vuotias, neljä ja puoli vuotta avoliitossa asunut nainen. Aikaisemmassa suhteessa, josta on noin 8 vuotta aikaa, minua petettiin ja tästä jäi arvet jotka vaivaavat edelleen. Minulla on todella vaikea luottaa enää kenenkään. Nykyinen mieheni on pettänyt aiemmissa suhteissaan, mutta minua ei ole pettänyt tai ainakaan en tiedä siitä. Olen toki sanonut tästä miehelleni että on vaikea luottaa kun luottamus on petetty kertaalleen ja hän sanoo ymmärtävänsä. Kun olemme mieheni kanssa yhdessä kaikki on hyvin ja totta kai luotan silloin kun itse olen paikalla ja näen mitä hän tekee. Ongelma onkin siinä että kun mies lähtee kavereidensa kanssa johonkin, iskee piinaava ahdistus ja mustasukkaisuus, en pysty nukkumaan, rintaa puristaa ja kokoajan tekisi mieli soitella/ laittaa viestiä että mitä siellä tapahtuu, mutta en halua olla vainoharhainen ja mieluummin kärsin sen ajan yksin. Kun mieheni tulee reissusta tai iltaa viettämästä olen todella epäileväinen vaikka mieheni kertoisi ettei mitään ole tapahtunut ja toki suutahtaa tästä kun en pysty uskomaan. Tästä yleensä aiheutuukin sitten pieni muotoinen riita kun en pysty luottamaan. Nyt näin häiden alla olen alkanut miettimään olenko tekemässä virheen? Olisiko minulla parempi olla yksin kun en kerta pysty luottamaan ettei minua satutettaisi? Onko tämä oikein miestäni kohtaan? Voiko luottamus enää koskaan olla 100%? Missään nimessä en haluaisi olla ilman miestäni, jo pelkkä ajatus saa maailmani horjahtamaan, mutta tämä on todella raastavaa minulle ja varmasti myös miehelleni. Tälläkin hetkellä mieheni on viettämässä viikonlopun mittaisia polttareita kavereidensa kanssa toisella paikkakunnalla ja oloni on aivan kamala![/b] [i]Vainoharhainen(ko?)[/i] [b]VASTAUS:[/b] Sinulla on huoli, joka perustuu huonoihin kokemuksiin aiemmasta suhteestasi, jossa tulit petetyksi. Nykyisessä suhteessasi mietit välillä, voisiko samaa tapahtua nytkin. Olette kuitenkin edenneet suhteessanne niin pitkälle, että olette menossa naimisiin. Mihin siis luottamuksesi on tähän asti perustunut? Koette ilmeisesti kumpikin suhteessanne olevan paljon hyvää, koska olette jo häiden kynnyksellä. Kerrot, että minkäänlaista uskottomuutta ei ole tullut tietoosi. Johtuuko pelkosi siis vain tuosta aiemman suhteen vaikeasta kokemuksesta? Jos näin on, mikä auttaisi sinua voittamaan tuon pelon? Yhden asian meinitset itsekin: kun olet kavereiden kanssa, pelko hälvenee. Tämä on ominaista peloille. Ne vaanivat yksinäisinä hetkinä, mieluiten illalla ja yöllä. Auttaisiko sinua silloin, jos soittaisit jollekulle ystävällesi tai ryhtyisit tekemään jotakin mukavaa? Joitakuita auttaa tuollaisen yksinoloillan suunnitteleminen jo etukäteen täyteen kiinnostavaa tekemistä. Ymmärrän, että miehellesi soittaminen on monivivahteinen juttu. Ei ole mukavaa, jos hänen täytyy omana vapaailtanaan kantaa huolta sinun selviämisestäsi ja tuntea, että häneen ei luoteta. Nämä soittamiset ja viestit ovat toki neuvottelukysymyksiä välillänne. Onko niin, että pelkosi aktivoituvat vain miehesi ollessa kavereiden kanssa iltaa viettämässä? Sujuuko tavallinen arkielämänne yhdessä hyvin? Onko teillä mukavaa keskenänne? Nautitteko toisistanne? Jos tilanne on pääosin näin – tarkoittamatta, että mikään suhde olisi pelkkää ruusuilla tanssia – vaikuttaa siltä, että teillä ei ole hätää. Sinua huolestuttaa se, että miehesi on pettänyt aiemmassa suhteessaan. Oletteko keskustelleet siitä, mikä tilanteeseen tuolloin johti? Entä siitä, miten säilytätte omassa suhteessanne avoimuuden, läheisyyden ja sellaiset teille tärkeät asiat, jotka lujittavat suhdettanne. Mitä paremmin suhteenne voi, sitä pienempi mahdollisuus millään kolmannella osapuolella on saada sijaa. Hyvää elämää sinulle ja miehellesi! [i]Päivi, perheneuvoja[/i]