Löysin hetki sitten vanhempien luota mun yhden tuollaisen laatikon, jossa oli kirje mun elämäni toiselta poikaystävältä. Kuten niin moni aiempikin suhteistani on kariutunut siihen, että joku alkaa lässyttää r-sanaa liian aikaisessa vaiheessa, niin tässäkin suhteessa kävi.
Jos en olisi itse kirjoittanut, keneltä tuo kirje on, niin en olisi todellakaan osannut yhdistää tuota kovin herkästi juuri Henkkaan:
”Jos nyt sattuu kiinnostaa ni mä voisin ehkä olla vähän niinku rakastunu suhun. Jos tää häiritsee sua jotenkin ni sori! En kyl tiiä oisko pitäny kertoo”
Voih, ei tainnut poika tietää kuinka oikeassa olikaan viimeisessä lauseessaan. En ymmärrä mikä kammo mulla on tuota r-sanaa kohtaan. Olen sanonut kyseisen sanan muistaakseni vain kolmelle ihmiselle ja näin vanhemmiten asiaa pohdittuna, en tiedä olenko ollut kuitenkaan kolmea kertaa elämäni aikana rakastunut. Mulla on sellainen paha tapa, että multa pyyhkiytyy vanhojen suhteiden muistot aika pian eron jälkeen. Siis sellaiset muistot, kuten miten olen sitä ihmistä kohtaan tuntenut yms. Teot ja tietyt hetket jää kyllä mieleen pitkiksi ajoiksi.