Noin yksi kolmas osa City.fi:n Blogit-seinällä loistavista kirjoituksista on yhteydessä seksiin tavalla tai toisella. Vain naiset tuntuvat kirjoittavan seksistä. Siitä puhe, mistä puute.
Ilmaisu näissä kirjoituksissa on melko epätavallista. Viktoriaanisia kuvauksia lemmenleikeistä sammalmättäillä ei näihin riveihin mahdu. Sanavalinnat ja kielenkäyttö luo konnotaation miespuolisesta kirjoittajasta, joka ei pelkää käyttää rumia sanoja. Seksistä kirjoitettaessa nainen on maskuliinisessa asemassa mieheen nähden. Miehet ovat kohteita eikä toisin päin. Onko sitten niin, että kyseiset naiskirjoittajat pyrkivät ilmaisullaan rikkomaan joitakin näkymättömiä ja keksittyjä tabuja, vai onko kyseinen ilmaisu ainoa tapa kirjoittaa seksistä ja siihen liittyvistä ilmiöistä?
Linda Williams (1991) kirjoittaa, että nainen on yleensä nähty nautinnon, pelon ja kivun yhdentymänä. Näin ollen naisia käytetään luomaan sensaatiota sekä tunteita. Kyseisiltä kirjoituksilta ei puutu sensaatiohakuisuutta. Henkilökohtaisuus sekä yksityiskohtainen kerronta herättävät kysymyksiä kirjoittajien tarkoitusperistä. Naisen kehon ja naisen seksuaalisuuden avulla on kautta aikain tehty rahaa. Seksi myy, mutta nyt myyjinä ovat naiset itse.
Kirjoitusten määrä ja poikkeuksellinen kerronta hämmästyttää lukijaansa. Hämmästys ei johdu siitä, että lukija olisi kasvanut keskellä metsää, ilman yhteyttä globaaliin maailmaan. Ihmetys ja kummastus johtuvat lähinnä siitä, että miksi naiset kirjoittavat seksistä maskuliinisesta näkökulmasta ronskilla asenteella. Jokainen toki saa kirjoittaa tyylilään, oli se sitten ronskia tekstiä tai ei.
Tekstien homogeenisyys kääntyy kuitenkin kirjoittajia vastaan. Onko niin, että seksistä ei voi kirjoittaa naisellisesta näkökulmasta, koska silloin se ei myisi tai silloin sitä ei lukisi kukaan? Onko niin, että seksistä ei voi kirjoittaa tosissaan, koska on pelko, että tulee yhdistetyksi yleiseen naiselliseen ihanteeseen? Onko niin, että seksistä puhuttaessa kaikki pitää vetää yli ja överiksi?