Sikäli mikäli olen ymmärtänyt oikein, Suomessa vieraisiin kansalaisuuksiin kohdistunut epävarmuus on jyllännyt medioissa ja kahvipöydissä höyryveturin lailla. Eikä epävarmuus ja inhottavat tunteet ole rajoittuneet vain vieraisiin kansalaisuuksiin, vaan myös pienempiin vähemmistöihin. Olenko oikeasssa?
Suomalaiset ovat suomalaisia ja Suomi täytyy pitää puhtaana muista kansalaisista ja ikivanhoja aatteita sekä perinteitä täytyy vaalia hinnalla millä hyvänsä. Suomen maahanmuuttovastaiset poliitikot käyttävät Ruotsin mallia pahimpana mahdollisena esimerkkinä. Ruotsalaiset ystäväni ovat kuulleet myös yleisen juorun, jonka mukaan kaikki ruotsalaiset miehet on homoja. Pitäisiköhän minun olla mustasukkainen tai huolissaan poikaystäväni seksuaalisesta suuntautumisesta? Apua.
Kävin talvella Oulussa tervehtimässä vanhempiani. En nähnyt juurikaan muita kansallisuuksia suomalaisten lisäksi. Kuulin kyllä vähän venäjää, mutta sehän on Suomen suurin vähemmistö, vähän niin kuin suomalaiset Ruotsissa. Tämän kovan median metelin saattelemana, ihmettelenkin, mistä tämä pelko, uhma ja epäluulo toisia kansoja kohtaan nousee? En halua arvostella suomalaisten pikkusieluistuutta, sillä tipuaskelia suvaitsevuudessa on selkeästi otettu, mutta mikä ihme jarruttaa ottamasta jättiläisaskelia?
Ennen keskustaan muuttoani, asuin lähiössä noin puolituntia vihreää linjaa lähteen. Tämä linja on yksi pisimmistä ja matkan varrella pystyi huomaamaan alueellisten erojen merkityksen; kenellä on varaa asua lähempänä keskustaa ja ken jatkaa kauemmas. Minä olin yksi näistä matkan jatkajista. Vaikka metromatka oli pitkä kuin kuulento avaruuteen, pidin matkasta. Pidin ennenkaikkea matkalaisista. Matkalla saattoi kuulla seitsemää eri kieltä, suomeakin. Istuessani metrossa saattoi tuntea jonkin yhteenkuuluvuuden tunteen kaikkien kielten keskellä. Tätä tunnetta kaipaan silloin tällöin.
Suomaliset haluavat pitää Suomen suomalaisilla ja toisinaan ruotsalaiset ajattelevat samoin. Samanlaisuus tuo turvaa eikä kenenkään tarvitse ottaa vastuuta jos kaikki ovat samanlaisia. Itse kuitenkin kokemuksesta tiedän, että samanlaisuus on tylsää ja erilaisuus viehättävää sekä antoisaa. Älkää hyvät ihmiset jumittuko vanhoihin kaavoihin vaan ottakaa niitä jättiläisaskelia, ihan sama mitä muut ajattelevat. On helppo huudella heikommille jos itsellä on täysi tuki takanaan. Ennen kuin huudat, ajattelepa tilanne toisin päin.
