1999 joulukuussa.
Vartija tarttuu kainalosta ja käskee lähtemään ulos Meritan pääkonttorissa. Pankkityöntekijät eivät tiedä minne katsoa. Takanani seisoo joukko muita mielenosoittajia sekä valokuvaajia ja toimittajia. Keski-ikäinen miesasiakas tiuskaisee vartijalle: ”Anna sen tytön olla, sillä on tärkeää sanottavaa!”
Luen megafoniin lyhyen julistuksen. Meritan pääjohtaja Pertti Voutilainen on aikaisemmin syksyllä esittänyt, että pankkiasiakkaat tulisi jatkossa jakaa kannattaviin ja kannattamattomiin. Ettei pankin velvollisuus ole palvella asiakkaita, joista aiheutuu enemmän kuluja kuin tuottoa. ”Missä on Meritan yhteiskunnallinen vastuu? Jokainen suomalainen maksoi laman aikana 10 000 markkaa tukea pankeille, jotta ne pelastuisivat”, kuulutan.
Tämä isosti medianäkyvyyttäkin saanut tapahtuma on yksi oman poliittisen aktivismini alkutaipaleita Suomessa. Se nousee usein mieleeni kun tuntuu siltä, että omat mielipiteet tai niiden esittäminen tuntuvat liian radikaaleilta.
Pankin valtausta suunniteltiin pitkään ja huolella. Meille mielenosoituksen järjestäjille Voutilaisen sanat kertoivat siitä, ettei hän elänyt samassa todellisuudessa kuin me, laman läpikäynyt nuori sukupolvi. Pääjohtajan puheet tuntuivat härskeiltä tilanteessa, jossa pankkikonttoreita oli suljettu pitkin syksyä ja työntekijät olivat joutuneet ahtaalle.
Nyt Voutilaisen sanat kuulostavat taas kovin tutuilta.
Elinkeinoelämällä on usein isompi vaikutus poliittiseen päätöksentekoon kuin tavallisilla kansalaisilla. Valtiovarainministeriönkään lausuntoja ei enää erota elinkeinoelämästä ja poliittisesta oikeistosta. Ministeriö esitti tuoreeltaan, sopivasti vaalien alla, että leikata pitäisi 6 miljardin edestä. On helppo esittää massiivisia leikkauslistoja, kun ei joudu itse kärsimään niistä omassa arjessaan. Julkisen sektorin säästöt kun iskevät pahimmin julkisia palveluita käyttäviin pienituloisiin.
Jokaisen päättäjän vastuulla on varmistaa, että kansalaisten vaikutusmahdollisuudet toteutuvat. Demokratia ei ole koskaan valmis, sitä pitää jatkuvasti kehittää. Äänestäminen on tärkeää, sillä monessa maassa sen eteen taistellaan edelleen. Äänestäminen on tärkeää myös siksi, että jos ei äänestä, joku muu päättää meidän puolestamme. Esimerkiksi elinkeinoelämän lobbaamaat poliitikot.
Äänestäminen ei kuitenkaan sulje pois sitä, että aina välillä on syytä nousta myös barrikadeille ja käyttää megafonia.