Veronika Honkasalo

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hyvinvointivaltio.

Vaalianalyysia: Jokainen ei ole oman onnensa seppä!  5

Kun on nukkunut yhden kokonaisen yön, on taas ajatukset kirkkaammat. Vaalikentillä ja varsinkin baarikierroksilla ihmetytti välillä varsinkin nuorten miesten kovat asenteet köyhyyteen liittyen. Hyvin paljon oli sellaista puhetta, että ihmiset saavat syyttää köyhyydestä itseään ja että jos tarpeeksi yrittää, niin jokainen löytää itselleen työtä ja tekemistä. Näissä keskusteluissa peräänkuulutin sitä, ettei kaikilla ole resursseja hakea töitä - toiset ovat sairaita, toiset elämän hylkäämiä, toiset eivät yksinkertaisesti ole työkykyisiä, ja ihmisten syyllistämisen sijaan, pitäisi pohtia paljon enemmän sitä, minkälaisen perusturvan takaamme näille ihmisille. Perusturvan korottaminen ja perustulo saivatkin kentällä paljon kannatusta, mutta myös paljon niitä reaktioita, että miksi pitäisi maksaa siitä, että joku makaa kotona. Tällöin kysyin, että mikä se sellainen yhteiskunta on, jossa kolmasosa toimentulotukeen oikeutetuista ei hae tukea ollenkaan, koska ei osaa, jaksa tai pelkää leimautumista.

Hyvin vahvana ja voimistuvana näyttää olevan siis se eetos, että ihminen on yksin syypää kohtaloonsa. Eetos näkyy myös esim. Nuorisobarometrin 2012 tuloksissa, joiden mukaan luottamus kanssaihmisiin on heikentynyt varsin nopeasti. Samassa tutkimuksessa nousee esiin, että sosiaalinen epäluottamus periytyy vahvasti myös sukupolvelta toiselle yhdessä huono-osaisuuden kanssa. Ja tämä luottamuksen puute on nyt se, mihin minusta pitäisi tarttua ja jota tulisi pohtia vakavasti. Yksilöllistyminen, mutta myös eriarvoisuuden ja tuloerojen kasvu vaikuttavat yhdessä siihen, että luottamus haurastuu ja asenteet kovenevat. Se ei siis näytä kanavoituvan solidaarisuudeksi kanssaihmisiä kohtaan. Myös tutkimukset osoittavat, että vahva hyvinvointivaltio tukee auttamisen halua, luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Näyttäisi siis siltä, että hyvinvointivaltion rapauttaminen myös lisää ihmisten keskinäistä epäluottamusta.

Omassa kampanjassani keskeisiä teemoja oli solidaarisuus ja ajattelen edelleen, että nimenomaan solidaarisuuden herättelylle on juuri nyt tilausta. Mutta solidaarisuuden vahvistuminen ei tapahdu hetkessä. Hyvinvointipalveluiden puolustamisen lisäksi se edellyttää myös rikasta yhteiskunnallista keskustelua rakenteellisesta epätasa-arvosta ja köyhyyden syistä. Ja juuri tällaista keskustelua kaipaisin enemmän myös koulu- ja yliopistomaailmaan. Keskustelua, joka ei anna yksinkertaisia ja ihmisryhmiä leimaavia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin, vaan herättelee kyseenalaistamaan vallitsevia selitystapoja.

Ja vielä: 5371 kertaa kiitos! Työ solidaarisemman yhteiskunnan puolesta jatkuu vahvana!