Argumentoinnin anatomiaa

On taas ollut masentava kaksiviikkoinen. Ei siksi, että elämä juuri nyt masentaisi tavallista enempää, mutta olen joutunut kuuntelemaan aivan kauheita argumentteja. Kaiken lisäksi asialla on ollut tahoja, joiden ainakin teoriassa olettaisi omaavan peruskoulutason ymmärryksen. Mutta ei – joudun selittämään itsestään selvyyksiä.

Esim. 1: Minä sanon tutkimuksiin pohjaten, että nykynuorten suhde sotien suureen kertomukseen on hapertumassa ja se on varusmiesten palvelusmotivaatiolle haaste (ks. http://www.kirkkojakaupunki.fi/uutiset/taakse-poistu). Saan oikein kenraalistason mieheltä kirjallisen vastauksen, että olen väärässä. Tämän ko. henkilö osoittaa todeksi kuviolla, jossa on kysytty varusmiehiltä: tuleeko palvelus säilyttää ja onko se arvo sinänsä? Nyt tämä tyhmä tutkija kysyy, mitä helvetin tekemistä tuolla kysymyksellä on nykynuorten ja sotien suuren kertomuksen välillä? Vastaan ko. henkilölle kirjeitse, että hänen argumenttinsa oli jotain tyhjän ja tyhmän välistä.

Esim 2: SPR:n kunniakkaan päihdetyön 10-vuotisseminaarissa kuulen joltakin kolmannen sektorin päihdetyön ammattilaiselta, että taiteiden yössä värikkäissä paidoissa liikkuneet nuoret ”olivat ottaneet jotain, en tiedä mitä mutta olivat kaikki ihan sekaisin”. Tällä kommentilla hän kyseenalaistaa sadat väestötason kyselyt, joiden mukaan 80 prosenttia kannabiksen kokeilijoista lopettaa muutaman kokeilukerran jälkeen. Vastaan, että jos menee selviämisasemalle, näkee varmasti vielä enemmän päihtyneitä kerralla. Mutta tiedoksi: tämän ”ammattilaisen” mukaan kaikki nuoret vetävät jotain huuuumetta. Hohoijaa!

Esim. 3: Sama seminaari ja Irti huumeista Ry:n toiminnanjohtaja kertoo heidän olevan huumeiden käytön valtimolla ja tutkijoiden sekä virkamiesten laskimolla. He siis omaavat ”todellisen tiedon”. Kyseinen järjestö painottaa työssään kovasti huumeongelmaisten omaisten auttamiseen. Voi siis olettaa, että heillä on hyvä tatsi omaisten huoliin. Sen sijaan kokeiluun, käytön yleisyyteen, ongelmattomaan käyttöön ja satoihin muihin ilmiöihin ei yhtikäs mitään (Studio Kotro http://www.youtube.com/watch?v=2FFtY4BYsuY.)

En halua mestaroida. Minusta IHRY:n ja tuon toisen päihdeargumentin esittäneen sedän tekemä duuni on todella arvokasta! Voi kuitenkin kysyä kaksi kysymystä:
1. Onko oman subjektiivisuuden ymmärtäminen todella näin vaikeaa?
2. Onko kohtuutonta olettaa tietyllä alalla toimivien ”ammattilaisten” lukevan edes omaa työtään koskevat keskeiset tutkimukset?