Narsisti on sana, jota käytetään nykyään kevyesti. Entinen kumppani oli narsisti, pomo on narsisti, ystävässä on narsistin piirteitä. Harvemmin kuitenkaan pysähdytään miettimään, mitä narsismi oikeasti tarkoittaa.
Kyse ei ole yhdestä persoonallisuustyypistä, vaan joukosta erilaisia käyttäytymismalleja, jotka voivat näyttää ulospäin hyvin erilaisilta, mutta tuntua vastaanottajassa yllättävän samankaltaisilta.
Yhdysvaltalaisessa psykologisessa keskustelussa narsismia on viime aikoina jaettu viiteen epäviralliseen alatyyppiin. Jaottelu ei ole diagnoosi, mutta se auttaa ymmärtämään, miksi jotkut ihmissuhteet kuluttavat enemmän kuin toiset ja miksi oma olo voi olla jatkuvasti väärä ilman selvää syytä.
Lue myös: Laula, raivoa ja ota päiväunet – 9 tapaa voida paremmin ilman hyvinvointikliseitä
Avoin narsisti vie kaiken tilan
Avoin eli grandioottinen narsisti on se, jonka useimmat tunnistavat. Hän puhuu paljon itsestään, saavutuksistaan ja erityisyydestään. Hän haluaa olla huomion keskipiste ja loukkaantuu, jos ei saa jatkuvaa ihailua.
Avoin narsisti voi olla hurmaava, itsevarma ja sosiaalisesti taitava. Samalla häneltä puuttuu kyky asettua toisen asemaan. Ihmissuhteissa kaikki kääntyy lopulta hänen tarpeidensa ympärille, ja vastavuoroisuus jää usein puolitiehen.
Peitelty narsisti esiintyy uhrina
Peitelty narsisti on huomattavasti vaikeampi tunnistaa. Hän ei kehuskele eikä vaadi huomiota avoimesti, vaan esiintyy haavoittuvana, epävarmana ja kaltoinkohdeltuna. Maailma on ollut epäreilu, ja muiden pitäisi ymmärtää se.
Lue myös: Ongelma ei ole pluskoko vaan asenteet – ja tällä tavalla se näkyy deittailussa
Kulissien takana piilee kuitenkin vahva oikeutuksen tunne. Peitelty narsisti manipuloi syyllistämällä, vetäytymällä ja vihjailemalla. Hänen seurassaan moni huomaa ottavansa vastuuta toisen tunteista ja sivuuttavansa omat tarpeensa.
Yhteisöllinen narsisti rakentaa mainettaan hyvyydellä
Yhteisöllinen narsisti näyttää ulospäin mallikansalaiselta. Hän on aktiivinen vapaaehtoinen, moraalinen vaikuttaja tai esimerkillinen vanhempi. Hän auttaa, osallistuu ja puhuu arvoista.
Hyvyys ei kuitenkaan ole pyyteetöntä. Yhteisöllinen narsisti tarvitsee yleisön ja arvostuksen. Ilman kiitosta hän voi muuttua ärtyisäksi tai kylmäksi, erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Julkinen ja yksityinen käytös eivät aina kohtaa.
Antagonistinen narsisti elää konfliktista
Antagonistinen narsisti näkee maailman kilpailuna. Hän hakee ylivoimaa, provosoi ja vähättelee muita. Keskustelut muuttuvat helposti väittelyiksi, joissa tärkeintä ei ole ymmärrys vaan voitto.
Tämän tyyppinen narsismi näkyy usein työelämässä ja riitaisissa ihmissuhteissa. Yhteistyö on vaikeaa, koska kyse ei ole ratkaisujen löytämisestä vaan asemien puolustamisesta.
Lue myös: Emojit, vastausajat ja pisteet – Näin paljon digitaalinen kehonkieli ohjaa deittailua
Maligni narsisti on vaarallisin
Malignissa narsismissa yhdistyvät useat piirteet. Henkilöllä on korostunut suuruudentunne ja voimakas tarve hallita muita, mutta samalla lähes täydellinen empatian puute. Toisin kuin monissa muissa narsismin muodoissa, maligni narsisti ei ainoastaan piittaa toisten tunteista, vaan voi aktiivisesti nauttia toisen kärsimyksestä.
Maligniin narsismiin liitetään usein myös antisosiaalisia piirteitä, kuten valehtelua, manipulointia, uhkailua ja sääntöjen halveksuntaa. Henkilö voi olla vainoharhainen ja nähdä uhkia ja vihollisia sielläkin, missä niitä ei ole. Hän saattaa mustamaalata, nöyryyttää ja käyttää psykologista kontrollia osana arkea.
Lue myös: 7 asiaa, joista narsistien lapset puhuvat terapiassa kaikkein eniten
Ihmissuhteissa maligni narsisti on usein pitkäjänteinen ja järjestelmällinen henkinen väkivallankäyttäjä. Tyypillisiä keinoja ovat kaasuvalottaminen, syyllistäminen, pelottelu ja maineen vahingoittaminen. Vastuu siirretään aina muille, eikä omaa toimintaa koeta ongelmalliseksi.
Asiantuntijoiden mukaan maligni narsisti on harvinainen, mutta vaarallinen. Suhde tällaiseen ihmiseen voi murentaa itsetunnon, todellisuudentajun ja turvallisuuden tunteen. Siksi yleinen suositus on minimoida kontakti tai katkaista se kokonaan, jos mahdollista. Kyse ei ole persoonallisuuseroista vaan itsesuojelusta.
Lyhyesti sanottuna maligninarsisti ei ole vain itsekeskeinen tai hankala ihminen, vaan henkilö, jonka vallankäyttö ja empatian puute tekevät hänestä aidosti vahingollisen ympäristölleen.
On tärkeää huomata, että maligni narsismi ei ole virallinen diagnoosi. Sitä ei löydy DSM-luokituksesta eikä ICD-järjestelmästä. Se on teoreettinen käsite, jota käytetään kliinisessä työssä ja tutkimuksessa kuvaamaan ilmiötä, joka sijoittuu narsistisen persoonallisuushäiriön, antisosiaalisen persoonallisuushäiriön ja psykopatian rajapintaan.
Lue myös: Herttaiset paskiaiset — yhteisöjen ilkimykset, joista ”ei ikinä uskoisi”
Sittemmin termi on siirtynyt akateemisesta keskustelusta populaaripsykologiaan ja mediaan. Sitä käytetään nykyään kuvaamaan henkilöitä, joiden narsistinen vallankäyttö on järjestelmällistä, kylmää ja toisia vahingoittavaa. Tässä siirtymässä käsitteen merkitys on paikoin laajentunut ja joskus myös hämärtynyt, mikä on osaltaan lisännyt sekaannusta narsismista ylipäätään.
Maligni narsismi syntyi psykoanalyytikko Otto Kernbergin yrityksenä nimetä narsismin kaikkein vaarallisin muoto, ei arkikielen haukkumasanaksi vaan kliiniseksi varoitusmerkiksi.
Miksi narsismin tunnistaminen auttaa
Narsistinen ihmissuhde saa usein toisen epäilemään itseään. Ongelma ei ole yksittäinen riita, vaan jatkuva tunne siitä, että on liikaa, vääränlainen tai aina syyllinen.
Narsismin tunnistaminen ei ole leimaamista, vaan itsesuojelua. Se auttaa ymmärtämään, miksi rajojen asettaminen ei tunnu toimivan ja miksi selittäminen ei tuo helpotusta.
Lue myös: 5 eri pettämisen muotoa, jotka on tärkeää osata tunnistaa
Kaikkia ei tarvitse ymmärtää. Kaikkia ei tarvitse korjata. Joskus tervein ratkaisu on ottaa askel taaksepäin ja todeta, ettei jokainen ihmissuhde ole korjaamisen arvoinen.
