Suomessa on käynnissä sisällissota. Eli tsemppistä vaan sinne Voikkaalle, mutta kansallisen yhtenäisyyden nimissä asioita on priorisoitava. On soitettava Martti Ahtisaarelle ja aloitettava hänen johdollaan rauhanneuvottelut graffititaiteilijoiden, ja etenkin heidän sissiliikkeensä Finnish Graffiti Examination Crew´n, kanssa. FGE. Fucking Great Exaggeration.
Sirkusteltan kokoisiin housuihin kääriytyneet ratapihakommandot ovat nimittäin hyvin, hyvin tirheinä siitä, että heidän oikeuksiaan – ja niitähän riittää – loukataan, kun he eivät saa sutata junavaunuja spraymaalilla. Mutku me halutaan! Tää on sotaa!
”Taistelun te aloititte / sotaan me ryhdyimme. Lain rajoilla kuljitte / lain omiin käsiin otimme”, kuuluu mää ja vaan mää -taiteilijoiden koominen sotahuuto (IS 17.3.).
Voi hellan duudelis. Vapise Suomi. Ja tarkemmin ajateltuna tässä vapisuttaakin, kun kelaa mitä tapahtuisi, jos bommaajat visioisivat Kouvola-tasolla olevaa kaupunkikulttuuria vaikkapa ammuskelemalla tageja eläviin kohteisiin. Laissa kiellettyä sekin, mutta hei – lain omiin käsiin otimme!
Suomalainen kaupunkiarkkitehtuuri on horroria, mutta nössön spray-maalin sijaan Enson talo ja vastaavat rumuuden ilmentymät kaipaisivat demokraattista lakimuutosta, joka sallisi Alvar Aallon ja Makkaratalon kriittisen arvioinnin, ja sitä vääjäämättä seuraavan dynamiitin käytön.
Mä haluun -jengin näkökulmasta ”Mä en saa spreijata mun nimmaria ja vitunkuvaa junavaunuun, mun kansalaisoikeuksia loukataan” on ihmisoikeus- ja sananvapausongelma.
Tosiasiassa VR:n pihalla seisoo parhaan myyntipäivänsä ohittanut teini, joka valehtelee itselleen ja Voima-lehdelle paljastavansa jotain merkittävää yhteiskuntamme tilasta. Graffititaiteilija on kovia kokeneen alaikäisen autovarkaan laimea kopio, joka selailee No Logoa sillä aikaa kun autovaras kyttää HC-pornoa.
No name, no fame? Nope. Se menee arvon suihkupullotaiteilijat niin, että no pain, no gain.
