Juuri kun te luulitte, että seksiturismi on vain likaisten miesten yksinoikeus, tulee Walter de Campin hämmentävä selvitys naisten seiväsmatkoista.
Parikymppisen australialaisen Wendy Dentin ensi visiitti Balin Kuta Beachille tuo mieleen vanhan lastenlaulun sanat:
”Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt.”
Wendyllä ei näet ollut mitään tietoa siitä, että Kutan rannalla, missä terroristit myöhemmin räjäyttivät pomminsa, vilisee miehiä, joista käytetään nimitystä Kuta Cowboys.
”Kävelin maantietä, ja ne kaikki jätkät huutelivat minulle: ´Hi honey. I love you. I love you, will you marry me?´ Se oli mieletöntä. Ne odottivat, että hyppäisin niitten moottoripyörän kyytiin ja lähtisin heidän kanssaan ajelulle. Kun kuulin ihmisiltä, että ne olivat Kuta cowboyksi kutsuttuja gigoloita, jotka pokaavat tyttöjä maanteiltä, ajatukseni oli: ’Luoja, miksi ihmeessä tytöt lähtevät niitten jätkien matkaan?’ En pystynyt ollenkaan käsittämään.”
Sittemmin Wendy Dent perehtyi asiaan, itsekin Kuta Cowboyta kokeillen, ja teki palkitun dokumenttifilmin Kissed by a Crocodile poikkikulttuurillisesta rakkaudesta ja seksistä Balilla. Hän alkoi ymmärtää länsimaisten naisten seksiseikkailuja syitä.
”Balilla ei myydä seksiä, siellä myydään rakkautta. Ne jätkät iskevät tyttöjä hurmaamalla, hakkailemalla ja kosiskelemalla. Naiset viehättyvät romanssiin. Fantasia muuttuu todeksi, kun kohtaat maantiellä eksoottisen tuntemattoman, joka tuntuu rakastuneen sinuun ensi silmäyksellä. Balilaiset miehet tähtäävät naisen sydämeen. He ovat tunteikkaita, ihania, imartelevia ja hauskoja. He ovat myös erittäin taitavia löytämään naisen Akilleen kantapään. Jos tyttö on lihava, he sanovat että hänellä on kaunis vartalo.”
Tällaiset nuorukaiset uppoavat varsinkin kypsempään naissukupolveen kuin veitsi vanhaan mummoon. Balin cowboyt ovatkin nimenomaan varttuneempien australialaisten naisten kosteiden päiväunien kohde.
Lainaan tähän erään 54-vuotiaan varakkaan australialaisnaisen tunnustuksen. Hän matkustaa kolme kertaa vuodessa Balille teinipoikien seksuaaliseen hyvänäpitoon.
”Balilaiset sanovat, että he rakastavat minua, ja se on tietenkin juuri sitä mitä haluan kuulla, mutta viime kädessä kyseessä on bisnesdiili. Minun ikäisessäni raha on heidän ainoa mielenkiinnon kohteensa. Maksan majoituksen, ateriat, retket, ja ostan heille lahjoja. Lomani päätteeksi sujautan tukevan nipun dollareita kirjekuoreen ja jätän sen pöydälle miehen otettavaksi. Sillä summalla hän huolehtii perheestään puoli vuotta.”
Hei, tapahtuuko tällaista todella? Voiko näihin sitaatteihin luottaa? Ovatko jotkut naisetkin seksituristeja?
Painotan, että tässä ei ole puhe matkailusta Kreikan, Italian tai Espanjan huvittelukohteisiin, missä seksiä harrastetaan paljon ja missä naisten ei tarvitse maksaa miehistä. Tässä jutussa on kysymys matkailusta kolmanteen maailmaan. Matkustetaan rikasta länttä ja köyhää kolmatta maailmaa erottavan elintasokuilun ylitse. Siellä toisella puolella on monia maita, joissa väestön suuren osan päivittäinen ansiotulo jää alle kahden euron. Korostan tätä faktaa: 2 euroa.
Puhutaan siis hyvin toimeentulevien länsimaisten naisten ja köyhien kolmannen maailman miesten kohtaamisista. Puhuuko niissä raha? No money, no honey?
Jos tällaisista asioista alkaa kysellä naisilta, törmää vaikenemisen muuriin. Kukaan nainen ei myönnä matkailleensa kolmanteen maailmaan seksin takia, ja vielä vähemmän että hän olisi ostanut seksiä, rakkautta ja romantiikkaa. Kukaan nainen ei myöskään tunne ketään naista, joka olisi sortunut sellaiseen. Ja enemmänkin, kukaan nainen ei edes usko, että naisten seksiturismia olisi olemassa. Naiset eivät osta seksiä. Se on länsimaisten miesten tuomittava tapa.
Mutta kun olin erinäisiltä internet-sivustoilta onnistunut nuuskimaan tietooni, että naiset matkustavat miehiin Balin lisäksi myös Gambiaan, soitin Leena Anttoselle, joka muutama vuosi sitten toimi Suomi-Gambia-seuran sihteerinä, ja on monet kerrat itsekin matkustanut tuohon Länsi-Afrikan ainoaan englanninkieliseen maahan.
Bumsterit
Leena Anttonen, olen polvillani edessäsi kiitollisuudesta sinua kohtaan, kun suostuit kertomaan minulle rehellisesti ja avoimesti naisten Gambia-kuvioista. Kun melko varmasti saan tästä artikkelista Pulitzer-palkinnon, jaan sen kanssasi.
”Englannissa Gambia on oikein kuuluisa siitä, että sieltä löytyy aina miehiä. Ehdottajia tulee joka paikassa vastaan, että miehiä kyllä löytyy, jos naisella on vähääkään taipumusta siihen. Monet vähän vanhemmat englantilaiset naiset ovat muuttaneetkin Gambiaan. He ovat hankkineet sieltä taloja ja vuokraavat huoneita sellaisille naisille, jotka käyvät siellä vain lomailemassa.”
Gambialaiset miehet ovat hyvin halukkaita muuttamaan länteen, Leena Anttonen sanoo, sillä Gambia ei tarjoa heille taloudellisia eteenpäin pääsyn mahdollisuuksia. Usein käykin niin, että lomaromanssin seurauksena länsimainen nainen hommaa gambialaisen miehen Länteen.
Gambian yhteydessä kuulee väitettävän, että se on skandinavialaisten naisten suosikkikohde. Onko siis Suomessakin paljon naisia, jotka ovat hankkineet Gambiasta miehen?
”Suomessa on vasta alle 100 gambialaista miestä. Ruotsissa ja Tanskassa on paljon enemmän. Ja onhan Norjassakin tuhansia. Pakettimatkalennot Gambiaan eivät lähde Helsingistä vaan Tukholmasta. Tjäreborg myy Suomessa pakettimatkoja Gambiaan, mutta valitettavasti vain talvisaikaan”, Leena Anttonen sanoo.
Hän kertoo, että naiset matkustavat yleensä Kolilin tai Kotun rannalle, jonkin matkan päähän Gambian pääkaupungista Bansalista. Naisten suosikkihotelli on Bungalow Beach.
Mikä gambialaisissa miehissä sitten niin viehättää?
”Positiivisuus ja iloisuus”, sanoo Leena Anttonen.
Tähän voin vielä lisätä Gambian-lentoja tekevän englantilaisen pilotin lausunnon, jonka mukaan ”Gambialla lomailevia eurooppalaistyttöjä viekoittelevia katupoikia kutsutaan ”bumstereiksi”. Se johtuu siitä, että monien eurooppalaisten tyttöjen tiedetään poimivan katupoikia seksiä varten. Katupoika saa seksiä ja rahaa. Tämän te tulette näkemään laajassa mittakaavassa Gambiassa.”
Mombasan rantapojut
Viime kesäkuun 13. päivänä esitettiin Sveitsin televisiossa Barbara Lüthin dokumentti Weisse Frau – schwarzer Mann; Auf der Suche nach dem Glück in Afrika (Valkoinen nainen – musta mies; Afrikassa onnea etsimässä). Dokumentti kertoo sveitsiläisnaisten seksimatkailusta Kenian Mombasaan. Kenia on Gambian rinnalla naisten seksimatkailun pääkohde mustassa Afrikassa. Yksistään Sveitsistä matkustaa joka vuosi tuhansia naisia Mombasaan nauttimaan masai- ja samburu -heimon nuortenmiesten seksipalveluista. Monet länsimaiset naiset viettävät useita kuukausia vuodesta kenialaisten heimomiesten hoidossa.
Dokumentin saatesanojen mukaan naiset etsivät Keniasta ”romantiikkaa, yhdessäoloa, miehiä, joilla on aikaa naista varten.” Miksei masaimiehillä olisi aikaa? He ovat juuri niitä kolmannen maailman ihmisiä, joiden päiväansio tiilenkannossa jää alle kahden euron. Tietenkin sellaisella miehellä on aikaa paneutua naiseen, jos nainen ostaa hänet seuralaisekseen.
Dokumenttifilmin esittelytekstissä todetaan: ”Eurooppalaiset naiset hyväksyvät sen, että unelmat maksavat. Mustasta rakastajasta pidetään äidillistä huolta, ja häntä tuetaan taloudellisesti. Useat naiset lähettävät vakituiselle kenialaisrakastajalleen kuukausirahaa, maksavat hänen asuntonsa ja rahoittavat hänen liiketoimiaan. Nainen toivoo, että tällä tavalla mies olisi hänelle uskollinen.”
Kuvio on samantapainen kuin länsimaisilla miehillä, jotka rakastuttuaan parin lomaviikon aikaiseen thaimaalaiseen tai filippiiniläiseen tyttöön postittavat tälle papua pitkät ajat matkalta kotiuduttuaan. Kirjeissä eurooppalaiset naiset ja miehet nyyhkyttävät kaipaustaan kolmannen maailman rakastetuilleen, jotka heittävät parhaillaan seuraavaa keikkaa.
Bezzness-miehet
Tunisia on kaikkein leppoisin arabimaa. Se on hyvin lähellä Italian eteläkärkeä ja on terrorismipelkojenkin maailmassa onnistunut säilyttämään asemansa vilkkaana turistikohteena. Se on myös se maa, jossa eurooppalaiset naiset käyvät nauttimassa arabimiehistä. Marokko on, hei, vähän liian vaarallinen. Mennään mieluummin Tunisiaan. Hammametin, Soussen ja Monastirin hiekkarannoille.
Tunisiassa tehtiin takavuosina turistinaisia metsästävistä gigoloista Bezzness (Business) -niminen filmi, ja siitä pitäen tunisialaiset ovat kutsuneet gigolojaan bezzness-miehiksi. Näiden erityisenä pyrkimyksenä on päästä Välimeren pohjoispuolelle, koska Tunisiassa työttömyysluvut ovat korkealla. He ovatkin sangen taitavia pyrkiessään naimisiin eurooppalaisten naisten kanssa. Esimerkiksi saksalaisia naisia ilmestyy vuosittain noin 1500 Saksan Tunisiassa sijaitsevaan suurlähetystöön hankkimaan bezzness-miehelle matkustusasiakirjoja.
Seuraava viesti eräältä internetin keskustelupalstalta kertoo, miten naiset ja homot kilvoittelevat rinta rinnan tunisialaisista miehistä. Viestin lähettäjä on seksiostoksillaan pahasti pettynyt vanhempi heteromies:
”Varoitus, miehet!!! Pysykää poissa Tunisiasta, se on vitun homoparatiisi. Vietän yleensä lomani Brasiliassa tai Kaakkois-Aasiassa, mutta nyt tulin matkustaneeksi 2 viikoksi Tunisian Sousseen. Ja uskokaa minua, siitä sain maksaa. Suurin osa klubeista, kuten Marhaba Disco tai Dreams Nightclub tai Club 80, on täynnä eurooppalaisia homoja touhuamassa toisinaan erittäin nuorten tunisialaisten kanssa. Minulla ei normaalisti ole mitään homoja vastaan, jotkut ovat tosi okei, mutta vanhat miehet nussimassa nuoria poikia…ja yksi toinen juttu: jos klubit eivät ole tungokseen asti täynnä homoja, niin silloin törmää moniin vanhoihin ja rumiin naisiin Englannista tai Saksasta ja heidän nuoriin ’poikaystäviinsä.’”
Paksua bambua
Jos muuten ette ole nähneet minua vähään aikaan julkkiskokkareilla, se johtuu siitä, että olen yökaudet istunut kotonani yksinäisen hehkulampun kapeassa valokiilassa kyyristyneenä internetin ääreen ja etsinyt tietoja naisten seksiturismista. Luulenkin voivani väittää, että seuraava tutkimus on ainoa toistaiseksi tehty tieteellinen selvitys asiasta.
Vuonna 1998 kaksi englantilaista sosiologia Newcastlen yliopistosta, Jacqueline Sanchez Taylor ja Julia O’Connell-Davidson, olivat kierroksellaan kartoittamassa miesten pahoja tekoja. He menivät ensin Venezuelaan, sitten Kuubaan ja lopuksi Dominikaaniseen tasavaltaan ja esittivät kysymyksiä seksituristeille. Varsinkin Dominikaaninen tasavalta oli tarkoitukseen erinomainen paikka, sehän on miesten seksiturismin pääkohde Karibialla. Noin 150 000 Dominikaanisen tasavallan naista työskentelee prostituoituina joko kotimaassaan tai ulkomailla tarjoten seksuaalisia palveluja hyvin toimeentuleville länsimaisille miehille. Maan lomarannat ovat suosittuja erityisesti alemman keskiluokan miesten, kuten rakennusmiesten, sähköasentajien, kaupparatsujen, poliisien jne. keskuudessa. Tutkijanaiset saivatkin selville kaiken sen, minkä kaikki muut olivat selvittäneet jo aikaisemmin. Well done.
Kun työ oli tehty, naiset päättivät lykätä sateiseen Englantiin paluutaan muutamalla viikolla ja vetäytyä ansaitulle lomalle Jamaikaan. He asettuivat Negriliin, jossa valkea hiekka levittäytyy yhdentoista kilometrin mittaiselle rantakaistaleelle.
Ei kestänyt kauankaan, kun tutkijoiden rutinoitunut katse tavoitti jälleen seksiä etsiviä miesturisteja, mutta nyt he huomasivat, että Negrilin rannalla liikkui miesten lisäksi vielä suurempi joukko länsimaisia naisia. Jamaika on naisturistien suosikkikohde numero yksi Karibialla. Tutkijat eivät voineet olla havaitsematta, että monella naisturistilla oli käsikynkässä oma rastarakastaja.
Jacqueline Sanchez Taylor ja Julia O’Connell-Davidson päättivät nyt kaivaa kyselylomakkeet pakaaseistaan ja esittää Jamaikan naisturisteille tismalleen samat kysymykset kuin edellisissä maissa miesturisteille. He haastattelivat summamutikassa 86 naisturistia. Löydökset hämmästyttivät heidät. ”Kysely osoitti, että lähes joka toisella sinkkunaisella oli lomansa aikana seksuaalinen suhde yhden tai useamman jamaikalaismiehen kanssa”, he kirjoittavat.
Seuraavana vuonna Taylor ja O’Connell-Davidson julkaisivat tutkimuksensa, jossa he vertailivat Jamaikan naisturisteja Dominikaanisen tasavallan miesturisteihin. ”Tuloksista voidaan vetää se johtopäätös, että eräät naiset matkustavat seksin tähden paljolti samalla tavalla kuin miehet. Näyttää vieläpä, että naispuoliset seksituristit ovat hyvin samankaltaisia kuin miespuoliset seksituristit mitä tulee asenteisiin ja tarkoitusperiin sekä niihin selityksiin, joilla he perustelevat käyttäytymistään”, tutkijat sanovat.
Kun Dominikaanisessa Tasavallassa keski-ikäiset miehet etsivät itselleen nuoria naisia, Jamaikassa keski-ikäiset naiset etsivät nuoria miehiä.
”Naiset, jotka lännessä tuntevat tulevansa miesten taholta hyljeksityiksi sen tähden, että he ovat ’jotenkin läskejä ja vanhoja’, huomaavat, että Jamaikalla kaikki on toisin. Siellä miehet jahtaavat ja kosiskelevat heitä ja puhuvat heille suloisia asioita ja ’rakastavat’ heitä. Naiset huomaavat olevansa vielä kerran seksuaalisia objekteja.”
”Seksiturismi tarjoaa naisille mahdollisuuden seksualisoida vartalonsa sellaisella tavalla, mitä olisi vaikea saavuttaa kotona ja tulla halutuksi erittäin haluttavien miesten taholta. Kun naisia pyydettiin kuvailemaan ’poikaystäviään’, useimmat naispuolisista seksituristeista korostivat, että heidän näkökulmastaan mustilla jamaikalaisilla miehillä on vartalo, jolla on suurta seksuaalista arvoa.”
Jamaikan matkustaa kymmeniä tuhansia länsimaisia naisia joka vuosi. Siellä käy erityisen paljon amerikkalaisia, kanadalaisia, englantilaisia ja saksalaisia naisia. Monet käyvät Jamaikalla yhä uudelleen. Näiden naisten tavatessa toisiaan asioista puhutaan suoraan. Naiset ovat hoitamassa itselleen ”paksua bambua”. Vai miten tuo termi pitäisi suomentaa? ”Big bamboo”, onko se paksu vai pitkä vai yksinkertaisesti iso?
Antakaamme naistutkijoiden vielä jatkaa: ”Mustista vartaloista tulee hyödykkeitä, jotka sallivat hyvin toimeentulevien länsimaisten naisten kokea kehon valtaa. Näiden naisten sallitaan tässä yhteydessä kontrolloida maskuliinisia ominaisuuksia, jotka ovat ’mustia’, ’hyperseksuaalisia’ ja ’vaarallisia’. Tämän tyyppinen naispuolinen seksituristi ei halua muodostaa kestävää rakkaussuhdetta jamaikalaismiehen kanssa ja viedä tätä kotiinsa länteen tapaamaan vanhempiaan. Nämä naiset päinvastoin hyväksyvät näkemyksen rodullisesta hierarkiasta ja tervehtivät omaa asemaansa siinä tyydytyksellä. Turistikohteista tulee turvallisia ympäristöjä, joissa naispuoliset seksituristit voivat kontrolloida maskuliinisuutta.”
”Jos naiset harrastaisivat kotimaassaan satunnaisia suhteita mustiin miehiin, nuoriin miehiin, naistenmetsästäjiin tai ylipäätään moniin miehiin, se saattaisi leimata heidät. Negrilin kaltaisissa lomakohteissa heille on sallittua ’käyttää’ mustaa miestä, nuorta poikaa, playboyta tai miten montaa miestä tahansa ja samalla säilyttää kunniansa ja maineensa kotonaan.”
Ilmaiseksihan rastoilta saa, kuulen jonkun väittävän. Nuorempi nainen voi saadakin. Hän joutuu ehkä maksamaan vain miehen illallisen ja aamiaisen ja juomat – cateringin – ja ehkä antamaan pikku ”lahjoituksen”, kun mies aamulla kertoo, että äiti on sairas ja tarvitsee lääkkeitä.
Naisen hoivaa
Taylorin ja O’Connell-Davidsonin tutkimuksen tultua julkisuuteen Englannissa Guardian-lehti lähetti toimittajansa Julie Bindelin Jamaikaan tutkimaan asiaa. Bindel tapasi jamaikalaisen, slummissa asuvan Clinton-nimisen pojan, jota hänen ”vakituinen tyttöystävänsä”, 45-vuotias kanadalainen nainen, käy neljästi vuodessa tapaamassa.
”Nainen on hyvä ystävä ja huolehtii minusta. Lähettää minulle rahaa, kun en pysty maksamaan vuokraani”, Clinton kertoi Bindelille. Juuri jutun tekohetkellä paikalle oli lentämässä Clintonin ”sen hetkinen tyttöystävä”, 50-vuotias isoäiti USA:sta.
Suomalaiset naiset eivät vielä ole suuremmin joukoin löytäneet Jamaikan seksimatkoja. He matkustavat miehiin Afrikkaan ja Karibialla mieluummin Kuubaan kuin Jamaikaan. Kuuba on yleensäkin bubbling under naisten seksimatkakohteena. Kuubassa riittää innokkaita miehiä. ja kuubalainen musiikki viehättää monia naisia. Kuuba täyttää kaikki naisten hyvän seksimatkakohteen edellytykset, koska seksitavoitteen voi kietoa haluun tutustua sosialismiin ja kuubalaiseen kulttuuriin. Tällä hetkellä suomalaisten matkustaminen Karibian maihin on kuitenkin lisääntymässä voimakkaasti, ja suomalaisetkin naiset tulevat epäilemättä muutaman vuoden sisällä tutkimaan myös rastarakastajien bambutarjontaa.
Tunnustetaan nyt, hyvä jumala, tosiasiat. Meillä, jotka olemme maailmaa halkovan elintasokuilun rikkaammalla puolella, on halutessamme mahdollisuus lentää kuilun toiselle puolelle ja luottokorttiamme vinguttaen hankkia itsellemme hyvänäköinen, nuori ihminen, joka antaa meille romanttisia kokemuksia, rakkauden harhakuvia ja seksiä. Miehet sopivat Thaimaassa loma-ajan tyttöystävänsä hinnan suhteen alkaessa. Tyttö tietää, mitä hän mieheltä saa. Naisasiakkaille rahasta puhuminen etukäteen olisi myrkkyä. Se tappaisi kaiken romantiikan. Niinpä miespuoliset köyhät ottavat rahan puheeksi vasta jälkikäteen. Nainen ei omasta mielestään maksa miehelle seksipalveluista, vaan ”lahjoittaa” miehelle rahaa. Romantiikka ei tahriinnu ja nainen voi nähdä itsensä jopa hyväntekijänä. (Myös miehet pitävät itseään köyhiä tyttöjä auttavina hyväntekijöinä, mutta kukaan ei ota heidän puheitaan vakavasti.)
Heteromiehet harrastavat seksiturismia. Heteronaiset harrastavat seksiturismia. Homomiehet harrastavat seksiturismia. Entä lesbot? Bangkokissa asuvien länsimaalaisten julkaisemassa Farang-verkkolehdessä kerrotaan, että länsimaisia lesbonaisia on alkanut liikkua Bangkokin tyttöbaareissa. Luin Farangista erään lesbon kirjoittaman jutun, jossa hän kertoi iltakierroksestaan Bangkokin seksikortteleissa. Hänen mielestään thaitytöille on ihan ok harjoittaa seksiä länsimaisten lesbojen kanssa mutta ei länsimaisten miesten kanssa. Help me! I need urgent help!
