Hälytys hotelli Palacen vastaanotosta saapui poliisin hälytyskeskukseen Securitas -vartiointiliikkeen kautta 22. lokakuuta kello 02:41.
Keskuksen työntekijä pyysi poliisia tarkistamaan hotellin, sillä sieltä oli juuri tullut ryöstöhälytys.
30 sekuntia myöhemmin poliisin hälytyskeskus Hela välitti tehtävän partioille.
Paikalle lähetettiin useita järjestyspoliisin partioita, joista osa suuntasi etsimään jo paikalta paennutta ryöstäjää.
Pakosuunnasta ei havaintoja
Kello 02:43 poliiseille vahvistui, että hotellin oli ryöstänyt mies, jolla oli ollut mukanaan myös ase.
Etsinnät alkoivat haastavina, koska siniseen verryttelypuseroon ja lenkkitossuihin pukeutuneen ryöstäjän pakosuunnasta ei ollut ainoatakaan silminnäkijähavaintoa.
Etsintöihin osallistuivat myös vanvanhempi konstaapeli Antero Palo sekä ylikonstaapeli Eero Holsti.
Ilmoituksen saadessaan kaksikko partioi eteläisessä kantakaupungissa. He päättivät ottaa suunnaksi Etelärannan.
Partioauton noustessa Kapteeninkatua, he havaitsivat Kapteeninkadun ja Tehtaankadun risteystä lähestyvän hahmon.
Asukas heräsi laukauksiin
02:52 Tehtaankadun ja Kapteeninkadun risteyksessä sijaitsevassa kerrostalossa asunut mies heräsi laukauksia muistuttaviin ääniin.
Hän oli havahtunut hetkellisesti hereille jo aiemmin, kun kadulta oli kuulunut kovaäänistä puhetta.
Mies ryntäsi makuuhuoneen ikkunaan, josta oli ulokkeen ansiosta hyvä näkyvyys molempiin suuntiin.
Hän näki putkikassia kantavan nuoren miehen juoksevan kovaa vauhtia Kapteeninkatua kohti Merisataman.
Kun mies käänsi katseensa tämän tulosuuntaan, hän näki ajoradalla nököttävän Ford Transit -merkkinen poliisiauton.
Auto oli käynnissä ajovalot päällä, ja sen vieressä maassa lojui kaksi tummaa myttyä.
”Kahta virkaveljeä ammuttu!”
Minuuttia myöhemmin paikalle saapui toinen partio.
He saattoivat vain todeta, että konstaapelit Aro ja Holsti olivat kuolleet.
Heidät oli teloitettu päähän ampumalla.
Kammottava viesti kantautui muille partioille kello 02.55.
Miehet makaa maassa, kahdesti päähän ammuttu. Nyt tänne väkeä ja äkkiä! Kahta virkaveljeä ammuttu!
Kolmen päivän pakomatka
Lähtötilanne oli haastava.
Kaksi poliisia surmanneesta miehestä saadut havainnot olivat vähäiset.
Tekijä oli jättänyt jälkeensä ainoastaan viisi hylsyä sekä viisi luotia.
Siitä huolimatta poliisi pääsi tekijän, tanskalaisen vankikarkuri Steen Viktor Christensenin jäljille melko nopeasti.
Hänet otettiin kiinni Hämeenlinnassa kolmea päivää myöhemmin.
Haastattelu ennen siirtoa
Helsingin käräjäoikeus tuomitsi Steen Christensenin elinkautiseen vankeuteen poliisimurhista.
Hän joutui myös maksamaan surmattujen omaisille satoja tuhansia markkoja.
Tuomion syyksi luetut rikokset olivat ampuma-aserikos, törkeä ryöstö ja kaksi murhaa.
Christensenin arvioitiin olleen teon tapahtuessa täydessä ymmärryksessä.
Mielenterveyslausunnossa korostettiin Christensenin älykkyyttä, pinnallisen sulavaa käyttäytymistä, empatian puutetta, heikkoa turhautumisen sietokykyä ja arvaamatonta väkivaltaisuutta.
Christensen haki siirtoa kotimaahansa Tanskaan ja pyyntöön myönnyttiin.
Ennen siirtoa, marraskuussa 1998, Christensen kuitenkin suostui antamaan haastattelun City-lehdelle.
Neljä ehtoa – pelkäsi siirron peruuntumista
Cityn haastattelupyyntöön suostumiselle Christensen esitti neljä ehtoa.
Haastattelua ei saanut julkaista ennen kuin hänet on viety Tanskaan.
Haastattelusta tuli maksaa hänelle toimittajan juttupalkkiota vastaava summa, jonka hän saattoi osoittaa valitsemalleen taholle.
Hänelle oli annettava kasettikopio haastattelusta.
Haastattelua ei saanut julkaista Tanskassa
Aikatauluvaatimustaan Christensen perusteli sillä, että Tanskan vankeinhoitolaitos saattaisi muuttaa suhtautumistaan häneen, jos haastattelu olisi julkisuudessa ennen hänen siirtoaan Tanskaan.
Takaisin kotimaahan – pidemmästä rangaistuksesta huolimatta
Haastattelussa Christensen kertoi haluavansa Tanskaan, koska hänen perheensä oli siellä.
Näin siitä huolimatta, että Tanskassa hänen rangaistuksensa tulisi todennäköisesti olemaan yli kaksikymmentä vuotta.
-Kaksikymmentä vuotta on itse asiassa alakanttiin oleva arvio. Haluan Tanskaan, koska perheeni on siellä ja Tanskassa on erilainen vankilakulttuuri. Tanskassa periaate on, että elämän vankilassa tulisi olla samanlaista kuin vankilan ulkopuolella, jotta vapautuessa olisi helpompi sopeutua yhteiskuntaan. Suomessahan on sama periaate, mutta Tanskassa se toimii myös käytännössä. Suomessa vierailutunnit ovat 45 minuuttia viikossa. Miten sellaisella ajalla voi ylläpitää ystävyys- ja rakkaussuhteita? Tai olla lapsilleen isä? Tanskassa vierailutunteja on 14 viikossa ja vangit tapaavat omaisensa huoneessa, jossa ei ole vartijoita, Christensen totesi.
Painajaisia kuolleiden poliisien perheistä
Toimittaja pyysi Christenseniä luonnehtimaan itseään ihmisenä.
-Steen Viktor Christensen on mies, joka vuodesta 1985 on kääntynyt vasempaan, kun on pitänyt kääntyä oikeaan ja oikeaan kun on pitänyt kääntyä vasempaan. Olen ihminen, joka tuntee empatiaa, mutta kuulun rikolliseen alakulttuuriin, jossa ei aina tehdä oikein.
Christensen kertoi myös katuvansa tekojaan.
-Katuvainen olin kyllä. Olin äärimmäisen pahoillani, kun poliiseilla oli perheet.
Hän kuvaili myös painajaisia, jotka eivät kuitenkaan liittyneen Tehtaankadun tapahtumiin.
Millaisia unia näet?
-Minun painajaiseni koskevat enemmänkin kuolleiden poliisien perheitä.
LUE KOKO HAASTATTELU TÄÄLTÄ: Steen Christensen: Pyövelin puheenvuoro
Naimisissa suomalaisnaisen kanssa
Christensen siirrettiin myöhemmin tanskalaiseen Herstedvesterin vankilaan, jossa hän suorittaa tuomiotaan vielä tänäkin päivänä.
Christensen on anonut pääsyä ehdonalaiseen jo kolme kertaa, mutta oikeus on hylännyt hänen anomuksensa.
Vankeusaikanaan Christensen meni naimisiin suomalaisnaisen kanssa ja heillä on yksi lapsi.
