Timo Rautiainen kuuntelee Jipun musiikkia, Porissa on huhuttu että Herra Ylppö ja Jippu seurustelevat ja Ari Koivunen toivoisi että huhun toinen osapuoli olisi hän. Mutta on heillä muutakin yhteistä: he ovat kaikki olleet tarkkiksella.
Tarkkis, tuo kalsealle kalskahtava luokka.
Nykyään puhutaan hygieenisesti erityisopetuksesta; tarkkis-termin käyttö lopetettiin 1980-luvulla. Suomessa erityisopetukseen joutuu yleensä vamman, oppimisvaikeuksien tai tunne-elämän häiriön ja sosiaalisen sopeutumattomuuden vuoksi. Erityisopetusta alettiin antaa jo 1900-luvun alussa, mutta vasta perusopetusuudistuksen myötä 1970-luvulla kouluun “sopeutumattomia” ryhdyttiin siirtämään pienoisryhmään.
Suomessa on 44 000 erityisopetuksessa olevaa lasta, joista
4 800 on niin sanottuja tarkkiksia.
Näitä sopeutumattomia siirretään erityisluokkiin eniten 4.–5. luokalla murrosiän lähestyessä. 84 prosenttia tarkkiksista on poikia.
Tarkkiksista väitellyt tohtori Matti Kuorelahti Jyväskylän yliopistosta tyypittää tarkkikset aikuisaddikteiksi.
“Jos palautetta ei anneta jatkuvasti, kiinnostus oppimiseen lopahtaa. Siksi he eivät pärjää normaalissa ryhmässä. Tarkkailuluokkalaiset ovat lapsesta asti oppineet olevansa huonoja jossain, joten aikuisten ja opettajien tehtävä on kertoa nuorille, missä he ovat hyviä.”
Kolme tarkkista, joista tuli jotain, muistelee millaista oli luokalla, josta kenestäkään ei pitänyt tulla mitään. Ja kuullaan vähän opettajaakin.
Ari Koivunen, tarkkis
- Syntynyt 7.6.1984.
- Päästötodistuksen keskiarvo 7,5.
- Koulu Helsingissä ja Valkealassa. Yhteensä 6 koulua.
“Kahdeksannen luokan opettajamme sai kunnolla turpiin pariin otteeseen. Tappelut menivät joskus niin pitkälle, että joku istui opettajan päällä samalla kun joku etsi jotain terävää”, muistelee Idols-voittaja Ari Koivunen kouluaikojaan.
Ari siirrettiin tarkkikselle kuudennella luokalla.
“En pystynyt keskittymään isossa ryhmässä, mutta en pystynyt keskittymään tarkkiksellakaan yhtään paremmin. Meidän luokalla oli kaikenlaisia urpoja, joten opetuksesta ei tullut mitään. Kouluaika oli yhtä koheltamista. Menin aina makailemaan sohvalle, jos kiinnostus opetukseen lopahti. Kerran seitsemännen luokan opettaja, 150-kiloinen mies, kyllästyi piittaamattomuuteeni, istui päälleni ja sohva hajosi.”
Kiinnostuksen puute oppimiseen ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, ettei Ari olisi ollut missään hyvä. Hän oli hyvä esimerkiksi matematiikassa ja musiikissa, vaikka aina opettajan ja Arin sävelkuviot eivät menneet yhteen.
“Ensimmäisellä musiikintunnilla kysyttiin, että osaako kukaan soittaa mitään? Osasin soittaa rumpuja. Opettaja aloitti sanomalla, että rumpukapuloista pidetään kiinni samalla lailla kuin mopon sarvista. Siihen minä päätin, että haista paska ja löin opettajaa kapulalla päähän.”
Opettaja antoi musiikin tunneille porttarin.
Kaikkien opettajien kanssa ei ollut ongelmia. Seitsemännen luokan opettaja oli mahtava. Kahdeksannen luokan opettaja ei sen sijaan tehnyt muusikonalkuun vaikutusta.
“Näin opettajani kolme kuukautta sitten, eikä hän vieläkään osannut olla rento. Kouluaikoina hän harrasti joogaa tai karatea ja päätti näyttää käytävällä muille opettajille olevansa kova. Ohi kävellessään hän sanoi että pystyy potkaisemaan pääni yli. Kun potku tuli, otin jalasta kiinni ja työnsin eteenpäin. Opettaja kaatui.”
Koulun jälkeenkään ei opiskelu sujunut ongelmitta. Ari opiskeli graafista alaa, mutta koulunkäynti tyssäsi muuttoon. Ravintola-alan tutkinto puolestaan jäi kesken kahden päivän opintojen jälkeen, kun oppimateriaali oli Arin mielestä vanhetunutta. Myöhemmin hän on myöntänyt itselleen, että opiskelu on hyvä asia, jos siitä pitää.
Herra Ylppö, tarkkis
- Syntynyt 16.3.1973.
- Päästötodistuksen keskiarvo 8,3.
- Koulu Harjavallan peruskoulu, Harjavalta.
Kun vein kotiin muistutuksen opettajalle perseen näyttämisestä luokan edessä, isäni totesi, ettei minusta tule koskaan mitään. Muistutusta allekirjoittaessa hän itki”, aloittaa Maj Karman laulaja Herra Ylppö. Virallistettu häirikkö istuu pöydän päässä ja kuuntelee, kun muut puhuvat. Vaihteeksi näin. Nuori herra Ylppö otettiin vilkkauden vuoksi jo päiväkerhosta pois. Odotukset koulusta olivat kuitenkin isoveljen puheiden ansiosta korkealla. “Olen kuullut teorian, että opettajalla menee oppilaasta ensivaikutelman luomiseen kahdeksan sekuntia. Ilmeisesti oma kahdeksansekuntiseni ei ollut suksee, koska parin viikon päästä luokkatoveri sanoi äidilleni, että opettaja sortaa Ylppöä. Aloin kapinoida, ja koulusta tuli nopeasti paska paikka. Neljännellä luokalla minut siirrettiin tarkkikselle.”
Ja koulumuistot ovatkin hyvin tarkkismaiset.
“Tarkkiksen ovi oli käytävällä ensimmäisenä. Välitunnin jälkeen odotimme käytävässä tunnin alkua, kun normaaliluokkalaiset joutuivat kävelemään ohitsemme. Me nappasimme jonkun, tungimme hänet tarkkailuluokan kaappiin ja pistimme harmonin kaapin eteen. Ja vasta kun opettaja tuli luokkaan, oppilas päästettiin pois.”
Herra Ylppö on kuitenkin ylpeä harmonisesta menneisyydestään.
“Kaipasin kouluun jonkinlaista oikeuslaitosta. Kun istui jälki-istunnossa sen vuoksi, että oli mennyt tappelun väliin, ja joutui vielä maksamaan siinä rytäkässä rikkoutuneet silmälasit, vitutti älyttömästi. Jälkeenpäin tietää olleensa oikeassa.”
Vaikka Ylppö menestyi kuvaamataidossa ja voitti toistuvasti koulun kuviskisoja, sukulaiset eivät vaikuttuneet.
“Isoäitini oli kannustava, mutta muut totesivat vähättelevään sävyyn, että taiteilija siitä varmaan tulee. Kun naama näkyi televisiossa, tuli kultalevy ja minua pyydettiin Helsingin Sanomien kolumnistiksi, arvostustakin tuli.”
Lopuksi terveiset koulutoverilleen.
“Meille tuli oppilas Helsingistä, Jouni, joka toi kouluun kasetin, jolla oli Metallican ensimmäinen levy ja Mustan Paraatin levy. Tuon kasetin takia olen tässä. Jouni, jos luet tämän, niin ota yhteyttä.”
Jippu, tarkkis
- Syntynyt 10.9.1985.
- Päästötodistuksen keskiarvo 6,6.
- Koulu Kasavuoren yläaste, Kauniainen. Yhteensä 4 koulua.
Laulaja Jippu joutui tarkkikselle, koska tarvitsi erityiskohtelua, eikä kestänyt kilpailua. Jipulle tarkkis oli pelastus. “Siellä sain tuntea ja itkeä, koska meitä oli vain neljä. Sain kirjoittaa runoja, jos lupasin tehdä fysiikan tehtävät. Opettaja luki runojani ja antoi kritiikkiä. Tulin siellä kuulluksi ja nähdyksi sellaisena kuin olen, se oli todella hienoa.”
Jipun vanhemmat erosivat hänen ollessaan vielä pieni ja teini-iässä suhde isään viileni pitkäksi aikaa.
Jippu oli koko kouluajan välillä normaalilla luokalla, välillä erityisopetuksessa, mutta kahdeksas ja yhdeksäs luokka olivat pahimmat. Kymppiluokalla hän kävi vielä nostamassa musiikinnumeroa, mutta koulu ei edelleenkään sujunut hyvin. Lukion laulaja on yrittänyt aloittaa useampaan otteeseen, mutta jättänyt sen aina kesken. Jippu on heitetty jopa autokoulusta ulos, koska käyttäytyi opettajan mielestä sekavasti.
“Ensimmäinen jälki-istunto tuli ala-asteen toisella viikolla, kun hypin hyppynarulla pulpettien päällä. Opettaja kirjoitti reissuvihkoon, että Meri-Tuulen käyttäytyminen on levotonta.”
Luovat tunnit ja musiikki olivat Jipun vahvuudet.
“Olin todella hyvä musiikissa ja opettajat kannustivat minua eteenpäin. Sain aina kaikki soolo-osuudet ja muut tytöt inhosivat siksi minua.”
Jipun luokkaa ei koulussa pelätty, mutta Jippua pidettiin hulluna. Koulukaverit eivät vieläkään muistele tyttöä hyvällä. Jipulla oli aina poikaystävä kierrossa, hän pukeutui provosoivan naisellisesti ja oli yksinkertaisesti helvetin ärsyttävä, ei kestänyt kritiikkiä ja yritti päteä kaikessa.
“Menin kouluun puuhkassa, käärmeennahkabuutseissa, minihameessa ja tekokynsissä. Näytin horolta, mutta luulin olevani fashion queen. Olin niin ylpeä, etten halunnut syödä muiden kanssa, koska he eivät syöneet tarpeeksi hienosti. Söin siis rehtorin kansliassa. Nuorena tein kaikkeni, jottei minua nähtäisi, siis sisintä ja minuutta. Diivailin ja pukeuduin yliseksuaalisesti. Yritin peittää kaiken naiseuteen.”
Ja lopuksi vielä terveiset opettajalle.
“Haluan kiittää etenkin rehtoria kärsivällisyydestä. Taisin haukkua hänet ensimmäisellä tunnilla mulkkupersereiäksi.”
Timo Rautiainen, tarkkismaikka
- Koulu Koivikon koulukoti, Mikkeli 1987, Keskikadun erityiskoulu, Jyväskylä 1999.
“Olen joskus sanonut, että osa erityisopettajien työajasta pitäisi olla iltaisin. Tunti tai pari viikossa, alueen nuorisotyöntekijöiden kanssa. Toimivathan motivoituneet erityisopettajat myös kouluajan ulkopuolella, mutta niin että siitä saisi myös palkkaa.”
Muusikko Timo Rautiainen, on yrittänyt päästä erityisopettajan leimastaan, mutta taas hän istuu pohtimassa hyvän erityisopettajan piirteitä.
“Hän osaa selvittää oppilaalle vaihtoehtoja. Puhun nyt niistä valinnoista, joita oppilaat tekevät, kun vanhemmat eivät kykene. Näitä tilanteita oli koulukodissa usein. Hyvä erityisopettaja osaa asettaa turvalliset, rajat, joissa melskata.”
Ei Rautiainenkaan aina ihanneopettaja ollut.
“Muistan parhaiten yhden sietämättömän yhdeksäsluokkalaisen pojan. En tietenkään näyttänyt tunteitani, mutta podin huonoa omatuntoa. Varsinkin saatuani häneltä joululahjan, äidin mukaan ensimmäisenä opettajana ikinä. Koin tehneeni väärin häntä kohtaan. Tuollaiset tunteet ovat inhimillisiä, kun on väsynyt työhön ja tuntee itsensä avuttomaksi.”
Oppilaan ongelmat selvenivät väsyneelle opettajalle vasta jälkeenpäin, oman lapsen myötä.
“Nuoremmalla lapsellani on Catch 22 -oireyhtymä , johon kuuluu hahmotushäiriöitä ja puheen kehityksen viivästymistä. Katsoin kun hän täytti matematiikan kirjaansa; samaa sotkemista se oli. Ja kaikki johtuu siitä, että tieto ei mene perille. Olin oman oppilaani kohdalla niin ymmärtämätön. Olin tottunut työskentelemään käyttäytymishäiriöisten oppilaiden kanssa ja oppimisvaikeudet olivat minulle siinä ympäristössä uutta. Luulen, että hänelläkin oli hahmotushäiriö, mutta hän osasi peittää sen hyvin yleisellä kohkaamisella.”
Rautiainen tapasi samaisen oppilaan vuosien kuluttua:
“Kerroin hänelle tuntemuksistani, ja hän oli ymmällään. Hänelle oli jäänyt yhteistyöstämme hyviä muistoja.”
Ja lopuksi terveiset muille oppilaille.
“Kiitos ja anteeksi. Olin helvetin nuori siihen hommaan. Toivottavasti kukaan ei muistele pahalla, minä en ainakaan. Ja onnea kaikille niille, jotka ovat hengissä.”
