Tony Halme

Herra täystuho Cityssä vuonna 1998.

Perjantai-iltapäivän oluitaan särpivät toimistokeijut katselevat kuin lumottuna 145-kiloista Tony Christian Halmetta, joka vaivoin pujottautuu pasilalaisen baarin looshiin. Sitä huomaa itsekin nojautuvansa taaksepäin kuin antaen tilaa sille, jolle se kuuluu. Ei helvetti, totta se on. Suihkunraikkaanakin hän on ruma kuin iso valkoinen apina - ja epäilemättä yhtä vahva.

58 tikin jäljet päälaessa, kaulassa neljä kultaketjua, kehossa 12 tatuointia, joista hauskin kuulemma takapuolessa: EXIT ONLY. Mustan t-paidan hihat peittävät vain hitusen käsivarsista, jotka ovat kuin kaksi männyn runkoa. Molemmissa kyynärpäissä risteilevät valkoiset leikkausarvet muistoina revenneiden ojentajalihasten parsimisesta takaisin kuosiinsa. Halmeen kolhuhistoria on muutenkin vakuuttava: selkärangan T4-nikama on murtunut, vasen nilkka on murtunut, polveen on tehty tähystysleikkaus, hauislihakset ovat revenneet, oikea silmäkulma on murtunut ja takapuolesta on poistettu "puolen kilon kasvain".

Neitseellisintä Halmeessa lienee hänen nenänsä, joka ei ole murtunut kuin kerran, huolimatta siitä, että hän on otellut koko elämänsä kadulla, kapakassa ja kehässä.

Vaikka Halme on kävelevä ihmisen pelätin, ei pidä luulla, ettei hänen pääkopassaan kuplisi.

35-vuotias Halme on suvereeneimpia moottoriturpia, mikä Suomea on kohdannut sitten Ruben Stillerin. Halmeen suusta ei hypi sammakoita kuin omasta käskystä.

Ne, jotka ovat nähneet ja kuulleet Halmetta lehdistötilaisuuksissa, tietävät, että ainakin sieltä hän poistuu aina voittajana.

Halme asui lapsuutensa Lauttasaarentie 42:ssä ja kävi ruotsinkielisen esikoulun ja kansakoulun. Hän sanoo olleensa keskiluokkaisen Lauttasaaren ainoa köyhä; poika, joka vietti lomansa kesäsiirtoloissa, nuoli kouluruokalan kattilat puhtaiksi ja pelasi jalkapalloa monoissa, koska nappulakenkiin ei ollut varaa.

Halmeen mukaan hänen elämänsä ensimmäiset vuodet olivat helvettiä. Suomenkieliset haukkuivat hurriksi ja homoksi, ruotsinkieliset köyhäksi. Alkoholisti äiti ei jaksanut huolehtia lapsestaan ja isä oli jäänyt tupakanhakumatkalle, kun Tony oli kuusi kuukautta. Niinpä Toni tarrautui viisi vuotta vanhempaan isoveljeensä Ariin ja matkasi mielikuvitusmaailmaansa.

"Mä urheilin aina, kuvittelin olevani Viren tai sitten Lätsä-Pekka. Urheilu pelasti mut."

Aina urheileminen ei riittänyt ja silloin muut saivat kokea Halmeen raivon. Jos hän ei tapellut kunniansa puolesta, niin hän ammuskeli ikkunasta ilmakiväärillä ohiajavia busseja.

Mä muistan kuinka mua itketti ja mä toivoin että mulla oliskin ollut haulikko niin mä olisin voinut ampua sen äidin miesystävän, joka hakkasi sitä.

"Mun elämä muuttui, kun mä haistatin kaikille vitut. Kun tajusin, että mä oon johtaja, en seuraaja", Halme sanoo.

Teini-iässään Halme kuului Kannelmäen jengiin, jossa hän erikoistui kaatamaan pahansisuisen nakkimyyjän kioskin kerta toisena jälkeen ravintolailtojen päätteeksi.

Jos kioski oli kumossa, kotona oltiin, jos se oli pystyssä, oltiin vielä reissussa.

Vaikka Halme oli jokaäidin painajaisvävy, ei häntä voinut syyttää laiskaksi.

Jo 16-vuotiaana hän aloitti työelämän hotelli Presidentin piccolona. Muutaman vuoden kuluttua Halme oli edennyt ravintolaurallaan jo kaupungin pelätyimmäksi portsariksi.

Jos ravintolan ovelta ei löytynyt töitä, Halme myi Kauppatorilla kaloja omasta kojustaan.

Mun etuna oli se, että mä tunsin niin paljon jengiä Helsingin ravintoloista, että mä sain aina myytyä kaikki toripäivän kalat samana päivänä ravintoloihin. Mä panostin myös kansainväliseen tyyliin mun tiskin ulkoasuun. Mulla oli aina fileerattua kalaa esillä ja vähän tomaattia ja tilliä ja sipulia koristeena.

12-vuotiaana Halme oli nähnyt Martin Scorsesen elokuvan taksikuski. Siitä lähtien hän unelmoi Yhdysvalloista.

Kun mä näin sen leffan, mulle tuli heti sellanen olo, että tuolla mustakin voisi tulla jotain.

Mä halusin kaiken paskan keskeltä sellaiseen paikkaan, missä hyvät kundit vetää aina lopussa pahoja kundeja kuonoon vaikka välillä meneekin täysin päin helvettiä.

Välillä musta tuntui, että suomalaiset eivät osaa kuin neljä sanaa MIKÄ. SÄ. LUULET. OLEVAS.

"Kaliforniassa yrittämiseen kannustetaan, täällä sitä kadehditaan. Siellä hoetaan good try, nice try, vaikka menis perseellenkin."

Ei kestänyt kauaa, kun Yhdysvaltoihin asettunut Halme sai sekalaisten turvamieskeikkojen jälkeen osia pienissä mainoksissa. Halme näytteli niin Coorsin olutmainoksessa - jos ne haluaa ison ruman äijän, joka on sen näköinen, että juo mieluummin olutta kuin kamomilleteetä, mä olen se jätkä - kuin Little Ceasar-ketjun pizzamainoksessakin, jossa Halmeen tehtävänä oli ravistella asiakkaalta tipit taskuista nilkoista roikottamalla. Näyttelijäuran kohokohta osui Bruce Willisin Die Hard III-elokuvaan. Halmeelle tarjottiin osaa jopa Titanic-elokuvassa, mutta hän kieltäytyi kohteliaasti, koska luuli James Cameronin tekevän jonkinlaista dokumenttia. Halmeen osan vei lopulta Jari Kinnunen.

Yhdysvalloissa Halme oli huomannut, että pelottavalle miehelle löytyy aina töitä. Pian hän vartioi Kiss-vokalisti Gene Simmonsin henkeä ja kaitsi Cheap Trick -yhtyeen jäseniä.

Siinä mä olin, nuori, raitis ja lihaksikas kundi kattomassa vierestä, kun 50-kiloset pallomahaset jätkät joilla oli jalat kun biljardikepit ja jotka haisi paskalta kilometrin päähän kärräsi toinen toistaan paremman näköisiä naisia petiin harva se päivä.

Halme ei koskaan kieltäytynyt mistään, mikä saattoi viedä häntä eteenpäin. Jos isoa miestä tarvittiin, hän oli valmis muovaamaan itsestään niin suuren kuin tilattiin. Halme käytti kaikki mahdolliset keinot anabolisista steroideista kasvuhormoneihin ja piristeisiin.

"Mutta viimeiseen neljään vuoteen, en ole ottanut mitään, treenannut vain kovaa", hän painottaa.

Ja isoa miestä tarvittiin. Halme ammattipaini pari vuotta Yhdysvalloissa ja Japanissa vihattuna Ludvig Borgana, joka saapui kehäneliöön Maamme-laulu soiden. Vaikka ammattipaini oli suurta showta ja painijat kuin sarjakuvahahmoja, Halme sanoo olleensa täysin puhki ottelukiertueilla.

Pahimpina päivinä mä väänsin neljä matsia saman iltana, kun seuraavien viikkojen televisiomatsit nauhoitettiin etukäteen. Käytäntö oli se, että jos tärkeitä luita ei ollut katki niin painittiin.

Aamulla otettiin purkista efedriiniä niin että herättiin, ennen matsia kipupillereitä ja matsin jälkeen rauhoittavia että pystyi ajamaan tai nukkumaan.

Ammattipainiura päättyi , kun Halme sai syytteen huumausaineiden maahantunnoista, myynnistä ja valmistuksesta. Omien sanojensa mukaan täysin aiheetta. Vasta helmikuussa 1997, kun Halme oli jo aloittanut uransa nyrkkeilijänä, kaikki syyteet kumottiin.

Syyskuu 1996. Yli 8000 ihmistä kuolaa Helsingin jäähallissa. Carmina Burana, "Paholaisen marssi", pauhaa ja Tony "Viikinki" Halme kävelee kehään teurastaakseen Jukka Järvisen. Halme aloittaa ottelun kuin asfalltijyrä. Kun kongi soi, hän rymistelee kohti Järvistä nyrkki tanassa. Kömpelö alakoukku ei osu, vaan Halme lentää itse köysiin ja jännittynyt yleisö remahtaa hermostuneeseen nauruun. Kaksi seuraavaa erää Järvinen nakuttaa vastustajansa silmäkulmia, kunnes Halme diskataan puskemisen takia.

Myöhemmin Halme sanoo tehneensä ottelussa kohtalokkaan virheen; hän yritti nyrkkeillä.

Jos mä haluan kerätä tyylipisteitä, mun täytyy ryhtyä taitoluistelijaksi.

Sen jälkeen Halme ei opetellut nyrkkeilytekniikkaa vaan silkkaa ottelemista.

Kun Halme vuotta myöhemmin nousi Järvistä vastaan uusintaotteluun, hän oli niin varma asiastaan, että löi koko 50 000 markan palkkionsa vetoa oman tyrmäysvoittonsa puolesta.

Järvinen nukahti Ruususen uneen ja mä tiesin, että se ei nouse lattiasta kuin tunkilla. Mulle tuli kummallinen olo, kun mä menin mun omaan kulmaan. Mä pelkäsin, että tää ei olekaan totta ja mun ei anneta voittaa tätä matsia. Löinkö mä liian lujaa? Löinkö mä liian monta kertaa? Olenko mä mestari vai potkitaanko mua päähän vielä viimeisen kerran ja julmemmin kuin koskaan?

Vain pari kuukautta ennen ottelua Halme oli heijannut itsensä amfetamiinilla yhdeksäksi päiväksi pilven reunalle.

"Sen jälkeen mä treenasin Kaliforniassa kuin eläin. Mutta mun piti käydä pohjalla kattomassa mikä mua odotti, jos mä en pitäisi huolta itsestäni."

Halme on epäilemättä se mies, joka on tuonut yleisön suomalaisiin nyrkkeilykatsomoihin. Samalla hän on nostanut ainakin isojen miesten palkkiot uudelle tasolle.

Halmeen sanotaankin olevan taitava neuvottelija.

"Halmetta ei voi kusettaa kuin kerran", sanoo eräs Halmeen lapsuuden ystävä.

Mutta kaikki ei Halmeeltakaan onnistu. Ainakin Suomessa itsemarkkinointi on tökkinyt. Halme ei ole onnistunut saamaan juuri yhtään sponsorisopimusta, vaikka julkisuusarvo on huomattava. Hän on sananmukaisesti pelottanut suomalaiset yritykset ympäriltään.

"Miksi sponsorit eivät ole musta kiinnostuneita. Miksi Valio ei lähesty mua. Tai miksen mä sovi jollekin näkkärifirmalle. Mikä voisi olla parempi tyyppi mainostamaan näkkäriä kuin minä. Mulle sanotaan, että mulla on liian kova imago. Liian kova imago! Miten se voi olla liian kova?"

Harva asiantuntija on valmis veikkaamaan ikääntyvälle Halmeelle loistokasta tulevaisuutta nyrkkeilijänä.

"Halme on tappelija, ei nyrkkeilijä", kuuluu kritiikki.

Toisaalta Halmeen puolesta puhuu kaksi seikkaa.

Ensimmäinen:

Hänen päänsä ei ole ollut päärynäpallo. Nyrkkeilyssä tyrmäykset ovat kohtalokkaita, iskukestävyys heikkenee ja tyrmätty "nukahtaa" kerta kerralta helpommin. Halmeelle on laskettu lukua parin vuoden nyrkkeilyuran aikana vain kerran ja sekin silmäkulmavammasta. Kun normaalisti ammattikehään noustaan kymmenen kuluttavan (ja toisaalta opettavaisen) amatöörivuoden jälkeen, ei Halmeen otteluhistoria ole kuin pari vuotta.

Ja se toinen seikka:

Ultimate fightingia - lajia jossa kaikki muu kuin pureminen on sallittua - harrastanut Halme vaikuttaa mieheltä, joka ei pelkää ketään ja jolla ei ole mitään hävittävää.

"Mä olen valmis lähtemään täältä koska tahansa. Siksi mä en pelkää mitään muuta, kuin että mulle tulee vielä nälkä, koska elämäni ekan 12 vuoden aikana en voinut olla koskaan varma milloin saan kotona ruokaa."

Ensi syyskuussa Halme puolustaa Suomen mestaruuttaan amatöörikehissä loistanutta ja Englantiin ammattilaiseksi siirtynyttä Mika Kihlströmiä vastaan. Ottelun ennakkomarkkinointi on jo täydessä käynnissä:

"Mulle pitäisi maksaa vähän ekstraa siitä, kun mä muotoilen sen naaman uusiksi. On se niin ruma."


Kursivoidut tekstinosat ovat lainauksia juuri julkaistusta Tony Halmeen omaelämäkerrasta Jumala armahtaa - minä en (Revontuli).

Ottelut ravintoloissa

Tony Halme oppi tappelemaan kadulla, mutta jalosti taitojaan ennen ammattilaisuraansa ravintolan järjestysmiehenä ja joskus asiakkaanakin.

Paikka: Harald's (nykyinen Kaarle XII)
Vastustaja
: joukko mustasukkaisia miehiä
Ottelukuvaus
: "Joku niistä jätkistä oli pamauttanut mua rikkinäisellä tuolilla päähän ja koko saatanan palli roikku mun takaraivosta kahdella ruuvilla."

Paikka: Happy Days
Vastustaja
: tuntemattomaksi jäänyt narkomaani
Ottelukuvaus
: "Se ei ollut kaikkein halutuin portsarin paikka, kun kaiken maailman hampparit ja sällit kiipeili sinne jatkuvasti aitojen yli Esplanadin puistosta. Heti ekana päivänä joku huumehörhö loikki aidan yli pöytiin örisemään, ja mä heitin sen pihalle. Kun mä viiden minuutin päästä näin sen taas kömpimässä aidan yli, mä vetäsin sitä avokämmenellä niin että se heitti puhtaan puolivoltin pää edellä kukkapuskaan."

Paikka: Café Maria
Vastustaja
: Monsieur Mosse
Ottelukuvaus
: "Monsieur Mossella oli jo porttikielto meidän yökerhoon enkä mä aikonu missään tapauksessa ottaa sitä sisälle, vaikka se mahtuikin paremmin pöydän alle seisomaan kuin makaamaan. Se alkoi piipittää jotain siitä miten se tunsi kaikki, mutta mä ilmoitin sille suoraan, että jos se ei tajua haihtua alta aikayksikön niin se saa ruveta etsimään puhelinkoppia perseestään."

Paikka: Presidentin yökerho
Vastustaja
: Tuntemattomaksi jäänyt hankala ruotsalaisasiakas
Ottelukuvaus
: "Mä sanoin sille kohteliaasti, että jos nyt lähdet ja juokset niin perkeleesti, niin voit hyvällä säkällä päästä vielä omin jaloin laivaan asti. Se lähti vyörymään mua kohti ja mä vetsäin sitä ensin kylkeen niin paljon kuin jaksoin. Se huusi kuin pistetty sika, mutta sen verran sillä oli läskiä suojana, että eihän se mihinkään pysähtynyt."

Paikka: Cabaret Oscar, Tampere
Vastustaja
: Tapani Palmroth
Ottelukuvaus
: "Mä olin just viemässä sitä kimmaa tanssimaan, kun joku pukupelle nappasi mua olkapäästä ja alkoi piipittää että sä et lähde mihinkään mun systerin kanssa. Mä kysyin siltä että mikä vitun sukurutsaaja sä olet ja ihmettelin vielä, etten ollu huomannu kysyä lupaa kun kävin tossa yhtenä päivänä sun mutsis luona päiväkahvilla. Sieltähän tuli heijaria heti, mutta mä väistin ja paukautin sellasen alakoukun, että herra Tapani Palmroth lensi pää edellä roskikseen."

Paikka: Hesperian yökerho
Vastustaja
: Jyrki Hämäläinen
Ottelukuvaus
: "Suosikin tähtitoimittaja Hämäläinen oli mukana ja se alkoi veuhtomaan ja huitomaan ja otti vauhtia pihalta sillä mielellä että hän menee takaisin sisään valittamaan johtajalle. Mä oikaisin käden suoraksi sen eteen, se törmäsi siihen hirveellä vauhdilla ja heitti spittarit vilkkuen täyden voltin ilmassa."

Paikka: Sky Bar
Vastustaja
: Tuntemattomaksi jäänyt hankala ruotsalaisasiakas
Ottelukuvaus
: "Ekana hissistä tunki ulos varmaan kaksimetrinen korsto hirveellä ryminällä nyrkit tanassa. Mä tempasin sitä saman tien vastapalloon mutta se oli niin pitkä, että mä osuin sitä suoraan kurkkuun. Se kaatu kun Karjalan mänty ja jäi hissin eteen pärskimään."

Paikka: Ravintolalaiva Margona
Vastustaja
: Kakolan vanki, Hullu-Eki
Ottelukuvaus
: "- Mä tuun nyt sisään kaljalle halusit tai et. Ja jos sä haluat, niin mä voin kyllä tappaa sut ensiksi ja juoda sen kaljan. Mä avasin portin ja kävelin sen jätkän eteen. - Siitä vaan. Mutta ensin mä hakkaan sut sellaseen kuntoon, että sä saat juoda mehupillillä ja veren maku suussa joka ikisen kaljan loppuelämäs tästä eteenpäin."

Kommentoi juttua

Henkilökohtainen verkkosivusi (kotisivu, blogi tms.)
3 + 3 = Kirjoita laskutoimituksen tulos tai kirjaudu sisään, jolloin tarkistetta ei kysytä.
Jätä tyhjäksi