[BOXSTORY 280]
Kolumni: Elämäntapa pallon ympärillä
Mursin muutama vuosi sitten nilkkani Käpylä Cup -höntsäfutisturnauksessa. Suomi–Portugali-matsissa Stadikalla ja saman viikonlopun Flow-festivaaleilla kynkkäsin keppien ja vasta kuivumaan ehtineen kipsini kanssa.
Uskomatonta, miten paljon sitä on valmis uhraamaan kaveriporukan kunnian takia. Kipsi lähti jalasta ajallaan, kipu ei. Muutaman kuukauden juoksutauko venyi yli vuoden mittaiseksi. Seuraavana kesänä ei pallon perässä juostu.
Enää vammasta on muistona nilkkaan jääneet ruuvit ja valtavaksi rustoittunut nilkka. Kevät tekee tuloaan ja pääsy nurmille alkaa kuumottelemaan. Tai ei sen nurmi tarvitse olla, hiekkakin kelpaa ja jotkut tolpat maalien virkaa ajamaan.
Lisämaustetta höntsäfutiskauteen tuo tietysti EM-kisat. Siitä ei kesäpäivä parane, kun kerää porukan ensin puistopeleihin, josta siirrytään verisen taiston jälkeen kisastudion pariin. Näin pienen pallon ympärille rakentuu kokonaisvaltainen elämäntapa.
Suomi loistaa arvokisoissa edelleen poissaolollaan. Muutosta tuskin tulee parin kesän päässä odottavissa MM-kisoissakaan, sillä syksyllä karsintaurakkansa aloittava Suomi joutui varsinaiseen killerilohkoon. Jokaisesta arvontakorista ponnahti Suomen lohkoon kovin mahdollinen joukkue, Espanja ja Ranska pahimpina.
Suomalaista arvokisafutista odottavien kannattaakin kääntää katseet jo kesään 2016, jolloin EM-kisoihin pääsee mukaan 24 joukkuetta nykyisen 16 sijaan. Suomen nuori joukkuekin kypsyy siihen mennessä sopivasti.
Entäs se nilkanmurtaminen? Kannattiko?
Ehdottomasti. Maalivahdin vastaantulo ottelun viime hetkillä saattoi murtaa nilkkani, muttei joukkueen taistelutahtoa. 0–1-tilanteessa pallo asetettiin pilkulle, josta kaveri vei matsin jatkoajalle ja siitä voittoon.
Panu Jansson
Kirjoittaja on höntsäfutaaja ja entinen urheilutoimittaja
[/BOXSTORY]
Kulman pojat tarjoaa aidon ja sympaattisen pilkahduksen intohimoisten futisfanien elämään. Kyseessä on hyvätunnelmainen buddy-komedia kaveruksista, joiden elämässä jalkapallo on etusijalla. Leffa osuu maaliinsa suomifutista kuvatessaan.
Kulman pojat on aladivareissa taapertavan Kulman Pallon kannatusporukka. Poikien arkeen kuuluu peleissä riehumisen lisäksi ilkivaltaa vastustajajoukkuetta kohtaan, pleikkarifutista ja jälkikasvun patistamista pallon perään.
Kulman Pallo on rehellinen altavastaajajengi, jonka arkkivihollinen on hienohelmajoukkue AC United. Kulman poikien viha pahinta vastustajaa kohtaan kiteytyy kaupunkiin palaavaan entiseen maajoukkuefutaajaan Tuukka Tiensuuhun (Jussi Vatanen).
Petri (Eero Ritala) joutuu tekemisiin Tiensuun kanssa myös futiksen ulkopuolella rakastuessaan hänen ex-tyttöystävään Emmiin (Lotta Kaihua). Petipuuhissa kokemattoman Petrin itsetunnolle on kova paikka tajuta, että tuoreen ihastuksen edellinen vertailukohta on alakerrastaan hyvin varustettu tähtipelaaja.
Teppo Airaksinen ohjasi itsensä näköisen leffan
Ohjaaja Teppo Airaksisen ensimmäinen täyspitkä leffa on rytmiltään erinomainen ja siksi harvinainen suomalainen elokuva. Dialogi on luontevaa ja hahmoissa löytyy samaistumispintaa jokaiselle futisfanille. Jalkapallon lisäksi kuvataan osuvasti elämää pienen suomalaiskaupungin pienissä piireissä.
”Käsikirjoitimme yhdessä Jaakko Kajánin kanssa leffan, jonka maailman me molemmat jaamme. Tarina perustuu pitkälti hahmoihin, jotka ovat oikeasti olemassa ja jotka tunnemme. Kyseessä on paitsi jalkapallon maailma, myös pikkukaupungin elämänpiiri ja tiukat yhteisöt, joita pienissä kaupungeissa muodostuu. Vaikka olen asunut jo koko opiskeluajan Helsingissä, olen kasvanut leffan kuvaamassa ympäristössä”, Airaksinen avaa.
”Kankaalla on sataprosenttisesti meikäläinen. Elokuva on sellainen, jonka itse haluaisin nähdä ja täytyy uskoa siihen, että myös katsojat haluavat samaa. Se on minulle mahdoton ajatus, että tekisin elokuvan, jota en itse allekirjoittaisi”, Airaksinen pohtii.
Aalto-yliopiston maisterintyökseen Kulman Pojat ohjanneelle Airaksiselle oli leffaprojektissa tärkeää, että myös mukana olevat näyttelijät jakavat elokuvan maailman. Osalle näyttelijöistä leffan maailma on tuttu jalkapallon kautta, osalle pikkukaupungin mielenmaiseman kautta.
”Olen pelannut Eero Ritalan, Joonas Saartamon ja Jussi Vatasen kanssa samassa joukkueessa jalkapalloa ja tunnen heidät sitä kautta.”
Yhteishenki löytyi helposti porukan kesken.
”Sellaisilla perinteisillä suomalaisilla keinoilla, kuten yhdessä saunomisella.”
Ilmoitus powered by City.
