Pitkän päivätyön tehnyt puurtaja jaksaa vääntää hempeätä kitarapohjaista amerikan rokkiaan.
Tom Pettyssä on paljon sympaattista. Hänen musiikkinsa on romanttisen melodista, hänen perusarvonsa ovat kunniassa ja mies on sen verran rutinoitunut biisintekijä, että ymmärtää miten biisi saadaan jäämään päähän. Sata vuotta kasassa olleen yhtyeen soundi on hallittu aina tylsyyteen asti. Parhaimmillaankin Petty kuulostaa silti laimennetulta Neil Youngilta, liian vaisulta ja liian kiltiltä ollakseen oikeasti kiinnostava.
“Echo” on sikäli osuva levyn nimi, että koko albumi kuulostaa ensimmäisestä soinnustaan asti tutulta. Kuin kaiulta kaikista vanhoista Tom Petty-albumeista. 90-luvun alussa virkistyneeseen uraan tästä levystä tulee tuskin mitään erityistä merkkipaalua, vaan lähinnä pakko-ostos faneille.
Jotka saavat mitä haluavat.
